Fadeout – Behind The Figures
Sain käteeni taas Fadeoutin uusimman demon, jo neljättä kertaa, ja kansista päätellen pojat ainakin ovat lukeneet viime demon arvioni, jossa kritisoin rumia kansia. Otin vertailun vuoksi bändin ensimmäisen demon ensin soittoon ja vertasin sitä uusimpaan levyyn. Ero on aivan hävyttömän suuri. Bändin sävellykset eivät ole enää kitaroiden ja rumpujen dominoimaa runttausta, vaan sovituksissa on annettu huomattavasti enemmän tilaa dynamiikalle ja karismaattiselle laulajalle Marko Pajulalle, jolla oli jo bändin ensimmäisen demon aikoihin mielestäni yksi Suomen lupaavimpia lauluääniä.
Myöskin se tekee demosta mielenkiintoisemman, että se on oikeasti tehty studiossa osaavan tyypin kanssa. Silloin vältytään sellaisilta ratkaisuilta kuten bändin ekalla demolla, jolla ylikireäksi miksatut kitarat järsivät tärykalvot riekaleiksi, ja varmistetaan, ettei miksaus jää aivan rutikuivaksi. Nicolen vaikutukset näkyvät muussakin kuin samassa miksaajassa: For You -kappaleen soolon alku on varastettu Nicolen debyyttialbumin viimeisestä raidasta. Demon kappalemateriaali on saanut paljon pop-vaikutteita bändin vaihtoehtometallirunttauksen ohelle ja kappaleet alkavat olla jo sellaisenaankin hyvin valmista kamaa, jopa radioon. Sijainti todennäköisesti rajoittaa bändin suosiota aika rankalla kädellä, sillä jos bändin treenikämppä sijaitsisi noin 5000 kilometriä lännempänä, olisi bändillä varmasti jo iso fanilauma.
Yhtyeen ei oikeastaan tässä vaiheessa tarvitse tehdä enää juuri muuta kuin panostaa itsensä markkinointiin ja erityisesti keikkailuun, jotta saisi näkyvyyttä. Etsikää kaikki mahdolliset musiikki-webzinet ja lähettäkää demo arvioitavaksi, vaikka arvio tulisikin puolaksi tai italiaksi. Yksi hyvä konsti on yrittää päästä lämppäämään joitakin isompia bändejä, kuten esimerkiksi Bloodpitiä tai Suburban Tribea ja jakaa (vähintäänkin lähes) ilmaiseksi demoja keikoilla. Jokainen uusi fani on tärkeä, koska siitä yleensä tuppaa muodostumaan puskaradioverkosto. Yksi kertoo kahdelle, nämä kaksi kertoo kahdelle muulle kaverilleen ja nämä kahdelle uudelle kaverilleen, jotka ottavat nämä kaksi kaveriaan sitten mukaan seuraavalle keikalle, jos pitivät. Jos bändi heittäisi vaikka 10 keikkaa vuodessa, niin se on jo hyvällä tuurilla sata uutta kuulijaa.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-10
Arvostelija : Anssi Tenhunen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]