Korpiklaani – Tales Along This Road

Suomalaista perinnemusiikkia vahvoihin metallipohjiin yhdistelevä Korpiklaani on yksi niitä harvoja bändejä, joita kuullessa tulee aina hyvälle tuulelle. Pettymystä ei tuota myöskään bändin kolmas pitkäsoitto Tales Along This Road, jolla tarjoillaan muun muassa haitarilla, viululla, jouhikolla ja huilulla terästettyä humppametallia. Iloisesti rallattelevat kappaleet kertovat edellisten levyjen tapaan pääosin luonnosta ja oluenjuonnista. Uutuutena mukana on myös Poropetra-yhtyeen Virva Holtittoman kynäilemiä suomenkielisiä siivuja, jotka ovat sekä sanoiltaan että sovituksiltaan vahvan kansanrunohenkisiä. Kasassa on siis ainekset varsin maukkaaseen soppaan, johon päähämmentäjä Jonne Järvelä onnistuu heittämään sellaiset mausteet, että lopputulos maistuu todella vahvalta.

Pelimanni-iltamat käynnistää vakuuttavasti ryskyttävä Happy Little Boozer, joka nostaa hymyn ärjymmänkin hevimiehen huulille. Nopea humppakomppi raikaa, rallatus tarttuu ja jalka alkaa vastustamattomasti polkea lattiaa. Hyvin uppoaa myös ensimmäinen suomenkielinen pala Väkirauta, jossa on aavistuksen enemmän kitaraa kuin avauksessa ja myös sopivan kiero haitarisoolo. Midnight Summer siirtää ajatukset hetkeksi juhannusyön vähän rauhallisempiin tunnelmiin, joskin sähkökitara ja kansansoittimet kaikuvat myös silloin. Kalevalalaista henkeä kuuluu puolestaan laahaavammassa Tuli kokko -veisussa, joka on saatu kuulostamaan mukavasti metallin sävyttämältä runonlaulannalta.

Instrumentaali Spring Dance edustaa jälleen Korpiklaanille tutumpaa pelimannimetallia. Samaa sarjaa on myös kaihoisa Under the Sun -rakkauslaulu, jonka huilumelodiat ovat hyvin lähellä Pata kakkosen tunnaria. Sitten onkin taas edessä paluu uhoavampaan meininkiin. Se tapahtuu luontevasti Korpiklaani-rykäisyllä, jota seuraa levyn paras kappale Rise. Biisi on vahvan kitaravoittoinen, johon vuorottelu suomen ja englannin kielien välillä sekä hauskat soolopätkät tuovat kunnolla lisäväriä. Lopputahdit vedetään kiekon nopeimman rallin Kirkin (nykykielellä ‘lemmenkiihko’) ja turhankin monesti toistuneiden elementtien sävyttämän Hide Your Richessin myötä.

Korpiklaanin edellinen kiekko Voice of Wilderness oli jo niin tiukka paketti, että odotukset uutukaisen suhteet olivat jopa pelottavan korkealla. Ensimmäisen kuuntelun perusteella Tales Along This Road vaikutti edellistä tylsemmältä ja loppuunkalutulta, mutta syvällisempi perehtyminen toi onneksi kuuluviin koko joukon uutta ja tuoretta vääntöä. Suomen kieli ja nelipolvitrokee sopivat hyvin bändin kansallisromanttiseen imagoon, ja laulaminen kahdella eri kielelläkin tuntuu luontevalta. Bändin tyyli on nyt vakiintunut, mikä kuuluu varmuutena niin sävellyksissä kuin sovituksissakin. Korpiklaanilla on jo vankka underground-suosio Keski-Euroopassa, mutta viimeistään nyt on läpimurron paikka myös Suomessa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-12
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.