Kemopetrol – Teleport

Triphop-henkisellä musiikilla uransa aloittanut Kemopetrol julkaisi jo neljännen pitkäsoittonsa. Nyt tämä elektropop-yhtye on hieman oudoilla raiteilla. Teleport on täysverinen diskolevy. Tanssilattia kutsuu tämän lätyn myötä kevyillä kasarihenkisillä biiseillä. Kansipaperit seurailevat samaa linjaa. Ei puutu muuta kuin olkatopatut pikkutakit.

Avausraita Already Home starttaa pörisevällä syntikalla. Vauhtiin päästyään mukaan tulevat ilmavat koskettimet. Kitaraa käytetään Kemopetrolille ominaisella tavalla säästellen. Laura Närhi hoitaa vokaalit aika rutiininomaisesti. Laulumelodiat eivät aiheuta kihelmöintiä iholla. Lopputuloksena on laimea esitys. Singleraita Planet askeltaa diskokompilla ja hakkaavalla bassolinjalla. Rytmiosastolla ollaan kiusallisimmissa kasaritunnelmissa. Overweight & Underage lähtee kunnon surinasyntikoilla ja mukavasti karheutetulla laululla. Kertosäkeessä palataan soundillisesti parin edellisen raidan äänimaisemaan. Kyseessä on kuitenkin piristävä kappale. Any Days Ok alkaa kasarityylin japanilaishenkisellä synakuviolla. Bassokuvio seuraa sitä mukavan funkilla otteella. Jälleen kertosäkeessä vaihdetaan ilmavalle vaihteelle ja annetaan hieman akustisella kitaralla lisämaustetta. A-osan vokaaleista jäi mieleen mukavat Moloko-tyyliset melodiat.

Facing Yourself hidastaakin tahtia melankoliseen maalailuun, kun taas You Don’t Feel the Same kulkee perinteisten instrumenttien voimalla. Syntikat luovat tähän raitaan enemmänkin taustaa. Turn Immortalin alun laimean kasarielektropoppailun jälkeen kertosäkeessä Kemopetrol kuulostaa eniten itseltään. Am I Going to Heavenin laiskahko poppismelodia saa kertosäkeessä kaverikseen James Bond –henkistä kitarointia. You Heal on myös piristävä poikkeus levyn linjasta. Se on miltei elektrofunkia. Kertosäkeessä yhtye tyytyy kuitenkin liian helppoon poppailuun. Private Encore irtoaa New Orderin Blue Mondayltä soundaavalla syntikalla. Biisi jää kuitenkin ensi kuulemalla hieman laimeaksi, mutta se saattaa levyn kappaleista olla se, mitä jaksaa kuunnella ensi vuonnakin.

Kemopetrolin diskohileinen kasarikeikka jää toivottavasti vain tämän levyn mittaiseksi. Levystä jää hieman laiska ja laimea tunnelma. Yhtye on tehnyt harha-askeleen musiikin tyyliin, jota se ei kunnolla hallitse. Mielenkiintoisia juttuja soundipuolella kuullaan usean biisin a-osissa, mutta kertosäkeet on vedetty niin varman päälle kevyeen pop-tyyliin, ettei tuloksena voi olla mitään kovin mielenkiintoista. Kemopetrolille poikkeuksellista sinänsä, että hyvät melodiat loistavat poissaolollaan. Laura Närhen vokaalisointikin jää hieman innottomaksi lauleskeluksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-24
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.