Lord Vampyr – Bloodcity

Nimihirviön takaa paljastuu melkoinen hirviö itsekin, sillä tätä poppoota johtaa melko surullisen kuuluisan Theatres Des Vampiresin entinen nokkamies, ristinaamarinen Lord Vampyr. Nyt herra on tullut takaisin aivan uusin uhrien kyydittämänä. Uuden projektinsa debyyttijulkaisu on löyhästi konseptialbumi, joka kertoo mistäpä muustakaan kuin vampyyrien maailmanlopun ensiaskelilla perustamasta kaupungista Bloodcitystä. Shadowreignin musiikillinen ulosanti sen sijaan poikkeaa varsin radikaalisti Theatres Des Vampiresin ontuvasti homostelevasta balettiblackista ja bändien erilainen musiikillinen suuntaumus toimiikin eräänlaisena vedenjakajana itse herra Vampyrin uralla. Siinä missä teatterilaiset onnistuvat saamaan musisoinnillaan aikaan vain satunnaista pahoinvointia ja naurunsekaista toivottomuutta, jyräyttää Sharowreign sisuksistaan lastillisen asenneriffejä, mustalla verellä valeltuja death-purkauksia ja perinteikästä hevimelodiointia. Kaiken lisäksi levyllä kuullaan tuhottoman kovaa bassotyöskentelyä, jollaista en muista vähään aikaan havainnoineeni minkään muotoisessa musiikkigenressä. Kokonaisuudesta kuuluu ehdottomuus, asenteikkuus ja tekemisen meininki. Antaa vampyyrien juoda verta kunhan taustalla pauhaa asiaan kuuluvaa rusikointia.

Bloodcity on genremutaatio, jolta löytyy lonkeroa joka tarpeeseen ja makuun, ja se kuuluu sekä hyvässä että pahassa. Levy alkaa mustasti sahaten Bloodmasterilla, jonka säkeistössä riffitellään kuitenkin lähes pomppumeiningillä. Varsin tehokas aloitus joka tapauksessa. Cult of Lilith on kokonaisuutena perinteisempää keskitemporässiä, johon siihenkin on sekoitettu pientä asennemetallista vivahdetta. Kuullaanpa välillä varsin kuolometallisia vihanpurkauksiakin. Lisäksi kertosäkeen naislaulut ovat todella maukasta kuultavaa, kun taas c-osa sisältää hyvin rauhallisen ja utuisen kitarasoolon. Hämmentävä, hyvin hämmentävä kokonaisuus, joskin varmasti levyn onnistuneimpia kappaleita. Salvation on raskaasti riffittelevä, hypnoottisen kertosäehokeman sisältämä ja hienon c-osanostatuksen omaava verikekkeri, kun taas seuraava Far Away from the Sun on kevyt goottiballadi, johon ei valitettavasti ole saatu ladattua tarpeeksi riipivää tunteenpaloa. Kappalekolmikko Bloodcity, Reflections ja The Cainian Brotherhood ovat toisiaan täydentävä paketti, ensimmäisen juntatessa hyvin kuolopainotteisesti, keskimmäisen ollessa mietteliäs kitarainstrumentaali ja viimeisen taas iskiessä pöytään vauhdikasta, mutta melodiarikasta rässimätkytystä, nousten yhdeksi levyn vahvimmista kappaleista. Section 9-99 avautuu hitaasti pitkällä akustisella näppäilyllä, kunnes asennemetallijyystö räjäyttää kappaleen auki, kertosäkeen kuitenkin rauhoittuessa runsaasti melodioita sisältäväksi, hidastempoiseksi melankoliarokkaukseksi. My Destination aiheuttaa pelkästään haukotuksia, biisin perusheviriffittelyn ollessa todella mitäänsanomatonta. Onneksi päätösbiisi Dawn Of The Rebellion antaa taas potkua persuksiin ja lopettaa kokonaisuuden vähintäänkin tyydyttävästi, jääden kuitenkin selkeästi keskitasoa huonommaksi kappaleeksi.

Lord Vampyr ääntelee välin rääkyen, välin ähisten romanttista vampyyriähinäänsä ja välin huutaen kirotun lailla. Bloodcitylle herran laulut ovat onnen omiaan, sillä vaikka Lordi ei todellakaan ole mikään tekninen ylisuorittaja, löytyy herran työskentelystä tunnetta, jota kokonaisuuden painoasu vaatii. Sanoitukset kertovat verenimijien arkielämästä ja kaikenmaailman suuremman pahuuden saavuttamisesta. Niitä lukiessa ei voi olla silloin tällöin hymähtämättä kaikelle sille verbaaliveren määrälle, joka kansilehtien välistä valuu. Polkunsa kullakin. Levyn kiinnostusta kuitenkin lisää sen konseptimaisuus, vaikka ilmassa onkin pienimuotoista camp-henkeä. Muu retkua on todella asiansa osaavaa ja erityisesti basisti Nighthornin harmoniakuljetukset nostavat kokonaisuuden yleisarvoa, kuten jo mainitsinkin.

Albumista jää todella hämmentynyt olo. Välin se kuulostaa lähes mestarilliselta, välillä vajotaan keskinkertaisuuden pimeään suohon. Kaikesta huolimatta Bloodcity on todella monipuolinen ja uutta tarjoava kokonaisuus ja varsinkin kaikille genrerajoista piittaamattomille tutustumisen arvoinen levy. Unohtakaa epäluulonne, Lord Vampyr on vihdoin saanut aikaan jotain oikeasti kuuntelukelpoista.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-24
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.