Velvetcut – Thirteen

Fireboxilla majaileva seinäjokelainen tummaa rokkia soittava yhtye on julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa ja yrittää sillä selkeästi löytää uusia faneja muutamasta kategoriasta. Ensinnäkin mieleen tulee tuo kajaliosasto, jonka rakkausmetallin kiintiö tuntuu olevan loputon näinä aikoina. Sen verran paljon uusia yrittäjiä alalle mahtuu. Tai hetkinen, pitäisiköhän oikeasti puhua rakkaudettomuusmetallista, sillä siinä määrin lohduttomia nuo kaikki yhtyeet tuntuvat sanomansa kanssa olevan. Toinen osasto, johon Velvetcut rohkeasti nojaa, on eräänlainen uus-grunge. Levyllä on nimittäin aika vahvasti kaikuja helsinkiläisen Rust-yhtyeen materiaalista. Tosin onhan levyn tuottajana toiminut kyseisen yhtyeen laulaja Mikko Herranen.

Kappaleita levyllä on kaikkiaan kymmenen ja tunnelma vaihtelee rohkean rokkaavasta Lady Solitudesta huomattavasti seesteisempään The Chase -kappaleeseen. Tuo seesteisyys on eräänlainen heikkous yhtyeen soitossa. Apaattisen tunnelman tavoittelu on sen verran kulunutta, että mielummin sitä kuuntelee yhtyeen räväkämpää puolta, vaikkapa kelpo riffiralleiksi osottautuvia Everyone to Please ja Room of Our Existence -kappaleita. Niissä on selkeätä otetta, ja niiden avulla paletti pysyy huomattavasti paremmin kasassa.

Yksi ehdottomasti negatiivinen asia levyllä on laulaja Tomin valju ääni. Siihen pitää saada seuraavalle levylle huomattavasti enemmän potkua kuin mitä se nyt antaa. Tästä ei jalka edes yllä takaliston korkeudelle. Muuten soitto kulkee vallan mallikkaasti ja riffeissä on ajoittain kelpo ideoita ja toteutuksia. Debyytiksi kuitenkin erittäin kypsä tapaus mutta ei ihan nelosen arvoinen edellä mainittujen puutteiden vuoksi.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-07-16
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.