Dysrhythmia – Barriers And Passages

Amerikkalainen Dysrhythmia näyttäytyy kolmannella pitkäsoitollaan varsinaisena riffimonsterina. Kyseessä on kitara-basso-rummut-kokoonpanolla rokkaava instrumentaalitrio, joka vääntää suorat mutkiksi ja mutkat vuoristoradoiksi – ja tekee sen salamavauhdilla. Kai tätä matikkarokiksi voi kutsua, mutta selkeästi eri pohjalta yhtye toimii kuin metallisemmat ja tunnetummat kollegansa, kuten Dillinger Escape Plan.

Suurin ero moisiin yhtyeisiin on Dysrhythmian riffivarastossa, joka viittaa jatkuvasti 80-luvun jälki-hc-bändien suuntaan. Kuulija yllättyy levyn aikana useasti: hei, tuo pätkähän oli silkkaa Big Blackia, siinä meni joku Minutemenin bassokuvio, ja sen jälkeen välähdys Black Flagin The Process of Weeding Outia. Samaan suuntaan kallistuvat myös levyn napakat soundit: esimerkiksi bassokitara ei möyri kovinkaan matalalla, vaan kuulostaa enemmänkin terävältä silppurilta. Kuvitelkaa basistilla vahvistettu Hella soittamassa covereita nuoruutensa suosikeista. Tai jos ette ole Hellaa kuulleet niin kuvitelkaa vain tarttuvinta ja svengaavinta ristipistomöyhötystä, mitä 2000-luvulla on tehty.

Barriers & Passages tarjoaa nimensä mukaisesti audiomuotoista esterataa tai labyrinttiä muistuttavan kokemuksen kappaleiden hyppiessä nopeaan tahtiin paikasta toiseen. Dysrhythmia ei kuitenkaan tee musiikkia härnätäkseen kuulijaa, vaan poukkoilu kuulostaa luontevalta, tyylikkäästi soljuvalta ja hallitulta. Kuin taitoluistelussa, ajoitus ja tyylitaju ovat elintärkeitä, jotta tällainen musiikki saadaan toimimaan ja Dysrhythmialla noita ominaisuuksia piisaa vaikka muille jakaa. Paketti on niin timmi, että biisin vaihtumista seuraavaan ei välttämättä edes huomaa, ellei siihen erikseen keskity.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-31
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.