Don Caballero – World Class Listening Problem

Pitäisikö tätä nyt sitten kutsua comebackiksi? 90-luvun kulttisuosikki Don Caballero aktivoitui uudelleen, ja neljästä silloisesta soittajasta mukana on peräti yksi. Onneksi ainokainen on kuitenkin se tärkein lenkki eli rumpali Damon Che, jonka soittotyylin tunnistaa heti World Class Listening Problemin ensimmäisten minuuttien aikana. Mies nimittäin mahduttaa soittoonsa ilmiömäisen määrän iskuja, ja vaikka levy pysyy kauttaaltaan keskitempoisena kuulostaa siltä kuin hän suorastaan rymistelisi kuulijan päälle.

Luulisi että soittajien myötä soundi olisi vaihtunut enemmänkin, mutta yllättävän tuttua sarkaa bändi Chen johdolla kyntää. Don Cab edustaa edelleen mukavasti svengaavaa ja verrattain rauhallista instrumentaali- math rockia. 90-luvun päivistä homma on ehkä rauhoittunut hieman lisää eikä kovinkaan hurjia rytyytyksiä uutukaisella kuulla. Mukaan on hiipinyt jonkin verran progressiivisia sävyjä, ja yleisilme levyllä on hyväntuulinen ja vapautunut. World Class Listening Problemia on paradoksaalisesti varsin miellyttävä kuunnella.

Sävellysten taso vaihtelee erinomaisesta jokseenkin mitäänsanomattomaan. Varsinaisesti huonoja hetkiä ei pakettiin ole eksynyt, mutta yksi jos toinen tyhjäkäynti kuitenkin. Kahta kitaristia hyödynnetään parhaimmillaan tehokkaasti toisen soittaessa jytäävää riffiä, ja toisen sen ympärillä pyöriviä arpeggioita, mutta olisi kitarakaksikosta varmasti saanut enemmänkin irti. Ylenpalttista efektikikkailua ei kitaroinnissa, kuten ei muullakaan levyllä, kuulla ja vaikuttakin siltä, että bändillä on ollut tarkoitus tehdä mahdollisimman linjakas, tiivis paketti.

Siinä on kohtuullisesti onnistuttukin, sillä albumi etenee muutamasta tyhjänpäiväisemmästä jamista huolimatta suoraviivaisesti ja ehyesti alusta loppuun. Kappaleet on pidetty kautta linjan lyhyinä, ja parhaimmillaan yhtye onkin työstäessään tiivistä, tarttuvaa groovea, kuten albumin keskivaiheilla kuultavissa kappaleissa Palm Trees in the Fecking Bahamas ja Railroad Cancellation. Hienointa tässä on kuitenkin, että Damon Chen rumpalointia on jälleen mahdollista kuulla levyllä. Mieshän soitti Caballeron ensimmäisen hajoamisen jälkeen myös Bellini-yhtyeen (ei se diskohile) debyytillä, mutta ei oikein sille tontille istunut, ja jättikin yhtyeen vieläpä kävelemällä lavalta ulos kesken keikan. Tuollaisesta tylystä ehdottomuudesta voi kuulla kaikuja myös Don Caballeron musiikissa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-31
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.