National Napalm Syndicate – Resurrection Of The Wicked

Oulun legendojen toinen tuleminen on ainakin itselleni ollut melkoinen yllätys, debyytistään kun on jo seitsemäntoista vuotta aikaa. Onneksi ihmeitäkin tapahtuu ja ne takaa Resurrection Of The Wicked. Rässi on edelleen vahvasti homman nimi ja bändi onkin onnistuneesti päivittänyt juurevan sointinsa nykypäivään. Laulupuolella on siirrytty hieman räkäisempään suuntaan, ja uusien miesten tulo vanhojen jermujen Kyrön ja Jokikokon seuraksi on varmistanut National Napalm Syndicaten vahvan nousukiidon.

NNS työstää ryttäystään varsin vanhan koulun riffikädellä, mutta mikä tärkeintä, bändillä on hallussa myös tarttuvien ja tanakoiden melodioiden luonnin jalo taito. Tästä todisteena Falling To Piecesin tarttuvaakin tarttuvampi kertosäe, kuten myös lähes liikuttavan lähellä balladia kulkeva The Undertakerkin. Vanhan koulun perintö kuuluu myöskin joissakin kappaleissa hyvinkin voimakkaasti, liekö sitten tarkoituksellista vai ei, mutta esimerkiksi Determinationin alkuriffi on suoraan Slayerin katalogista. Kyllähän tuo silti hymyn huulille nostaa. Mikä kuitenkin tärkeintä, levyltä löytyy roppakaupalla koukkuisia kertosäkeitä ja sitä hyvinkin harvinaista herkkua, joka myöskin nimikkeellä omaperäisyys tunnetaan. Jos esimerkiksi The Cure ei jää päähän soimaan, voisi sitä jo kutsua saavutukseksi.

Kokonaisuutena Resurrection of the Wicked on yllättävänkin keskitempoinen levy. Tämä tietenkin vain korostaa nopeampien ja hitaampien kappaleiden eroa ja kasvattaa kokonaisuuden tehoa ja toisaalta, eihän tässä hevosen selässä olla, nehän on ammuttu jo aikapäiviä sitten. Kun vauhti ei aina nouse sinne 250 iskun korkeammalle puolelle, on aikaa keskittyä rokkaamiseenkin, kuten Sleep At The Wheel varsin tehokkaasti osoittaakin, joskin lopun tuplabasarivyörytys on kaikessa kaahaavuudessaan hekumallinen kokemus. Vinkiksi hittinikkareille: näin toteutetaan raajat irti repivä hevinostatus.

Resurrection Of The Wicked on maan mainio uuden uran avaus. Nillitettävääkin löytyy, sillä itseäni eivät Ilkka Järvenpään puolimelodiset kärinät saa syttymään. Vaikka mies keuhkoaakin varmasti sydämensä halki, jää se viimeinen mielipuolisuus puuttumaan. Soisin tosin useammankin ihmisen kuuntelevan ja lukevan miehen lyriikat huolella läpi, sen verran painavaa lausuntoa ihmisen jatkuvasta pään puuhun hakkaamisesta ja oman edun jääräpäisestä tavoittelusta on tarjolla. NNS on palannut liput liehuen thrashrintamalle ja toivottavasti kestää siellä yhtä tulisena ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-21
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.