Turmion Kätilöt – Pirun Nyrkki

Sinänsä aika hassua, että sain tämän levyn myGrainin levyn kanssa yhtä aikaa, koska Pirun nyrkin kansitaide on samankaltainen myGrainin viimeiseksi jääneen The Red Frame -demon kanssa. Mutta mitä helvettiä tälle bändille tapahtui? Bändin jäsenmäärä kasvoi kolminkertaiseksi ja ideat nähtävästi loppuivat puolentoista albumin jälkeen. Jos levystä ottaa lopusta pois jo sinkulla olleen Verta ja lihaa -remixin (joka on kaiken lisäksi aika luokattoman huono ollakseen Proteuksen tekemä), tulee levyn pituudeksi 28 minuuttia. Ei 28 minuuttia ole mikään albumi vaan ylipitkä EP.

Ensimmäinen albumi oli täyttä rautaa, mutta tämä on kyllä jotain aivan muuta. Jos joku luuli, että debyyttilevyn irstaat, pilke silmäkulmassa tehdyt satanistis-sovinistiset lyriikat olivat huonoja, niin Tirehtööri vetää kyllä varsinaisen pohjanoteerauksen:

Auto on pakattu päin vittua
ettekö te osaa mitään
reissulla ei sitten ole kusitaukoja
emmekä pysähdy syömään

Eihän tuo tietenkään riitä. Kun kertosäkeessä tulee vielä aisapari TURPA KII! (puolikas lause säkeistöstä) HUIHAI! ja seuraavassa säkeistössä haukutaan kaikki bändin jäsenet, niin joulupukin tuhmien lasten paketti on valmis. Sitä on vain pakko tuntea myötähäpeää siitä miten joku kehtaa tehdä noin huonoa lyriikkaa. Musiikillisesti hyvä kappale, mutta ei sitä pysty kuuntelemaan noin naurettavilla sanoituksilla. Jos virheet olisi rajattu ainoastaan sanoituspuolelle, ei homma olisi ollut niin paha.

Ensimmäisen levyn musiikillinen linja oli hyvinkin selkeä. Junttaavaa metallia, jossa hieman koneita ja koskettimia mausteeksi. Uusin levy taas rönsyilee joka puolelle, eikä levyn punaista lankaa oikein tahdo sieltä seasta löytää. Kaikki löytyy edelleen: metalli on siellä, sekä koneet ja synat myös. Erona vain on ettei metalli ole se ensisijainen elementti, joka junttaa, vaan aikaisempaa hallitsevammassa osassa olevat koneet ja niiden vaikutteet on otettu klubimusasta. Siinä on vissi ero. Levy sopisikin ilman päälauluja paremmin konemusiikkibileisiin DJ:n levylaukkuun kuin metalli-iltaan taustamusaksi.

Ei tämä aivan toivoton tapaus kumminkaan ole, koska mukana on ne muutamat biisit, kuten levyn nimikkobiisi Pirun nyrkki, Velcran Jessi Freyn vierailubiisi Irstauden ilosanoma ja levyn aloitusraita Mistä veri pakenee, jotka jaksavat innostaa vielä kolmen kuuntelukerrankin jälkeen. Ongelmaksi muodostuu, että ne loput kappaleet ovat sitten sen verran ärsyttäviä tai mitäänsanomattomia, ettei niitä yksinkertaisesti halua kuunnella.

Jos asut Vantaan Koivukylässä, saatat tykätä tästä levystä, muuten en suosittele. Kyllähän näitä äijiä livenä katsoo, mutta näillä näytöillä en odota seuraavalta julkaisulta juuri mitään ihmeellistä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-07
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.