Ihsahn – The Adversary

Edesmenneen Emperor-yhtyeen nokkamies Ihsahn kertoi jo hyvissä ajoin ennen soololevynsä ilmestymistä aikeistaan tehdä jälleen black metalin puolelle kallistuvaa musiikkia. Näistä puheista huolimatta The Adversary pääsee ensimmäisellä kuuntelukerralla yllättämään: näin metallista tavaraa ei mieheltä ole vuosiin kuultu.

Toden totta, levyn avaava Invocation jyräyttää heti vasten kuulijaa äkäisen kitarariffin ja miehen jo tavaramerkiksi muodostuneen kuivan ja ärisevän laulutyylin. Mieleen juolahtaa välittömästi Emperorin viimeiseksi jäänyt levy, hieno Prometheus, mutta selkeästi helpommin avautuvana.

Kuten oli etukäteen melko turvallista odottaakin, sävellykset ovat jälleen moneen suuntaan polveilevia teoksia, jotka tällä kertaa ulottuvat blastilla piiskaavasta keisarillisesta raivosta 80-luvun heviin viittaavan grooven kautta progehtavaan tunnelmointiin ja herkkiin piano-osuuksiin. Herra I on myös kehitellyt näitä tunnelmointiosuuksia entistä pidemmälle, mistä loistavana esimerkkinä Homecoming, jossa vierailevana laulajana vakuuttaa mm. Ulverista tuttu Kristoffer “Garm” Rygg. Kappaleesta itse asiassa tulee muutenkin kuin Garmin ansiosta mieleen myöhempien aikojen Ulver.

Suoranaisesti huonoja kappaleita ei ole mukaan mahtunut. Homecomingin ja Invocationin ohella yhdeksän raidan joukosta voisin nostaa esille majesteetillisen black metal -balladin (sic!) Astera Ton Proinon, vihaisen ja yhteiskuntakriittisen Citizenin sekä levyn päättävän, teatraalisen The Pain is Still Mine -eepoksen.

Ilahduttavaa on myös se, että Ihsahnin sanoituskynä on ajan vieriessä tullut aina vain terävämmäksi. Kauttaaltaan levyn tekstit ovat kovaa tasoa, ulottuen jo mainitusta yhteiskuntakritiikistä ja miehen monesti mainostamasta auktoriteettivapaasta ajattelusta henkilökohtaisempaan luomisen tuskaan. Oma suosikkini on jo mainittu Astera Ton Proinon, joka nimellisesti kertoo erään Luciferin karkoituksesta Taivaan Valtakunnasta, ja josta selkeästi paistaa läpi miehen kunnioitus itsenäisiä ajattelijoita kohtaan. Kaikki tämä ilman genressä usein rasittavan itsetarkoituksellista Sielunvihollisen glorifiointia.

Kun Iso-I on vielä huomattavasti petrannut puhtaita laulujaan (kuunnelkaa vaikkapa Will You Love Me Now?), kiusaus antaa levylle täydet pisteet on suuri. Totta on, että Adversarylla on paljon Emperorin päivistä muistuttavaa materiaalia, ja niin sävellykset, sovitukset kuin sanoituksetkin ovat pääosin erinomaisia. Kuitenkin joitain riffejä jankataan hieman turhan pitkään ja joitain hieman päämäärättömän tuntuisia riffejä ja sooloja tuntuisi mukana olevan. Suurin miinus tulee silti välillä ikävän muovisista ja lepsuista rumpusoundeista, jotka syövät tehoa ainoan ylimääräisen muusikon Asgeir Mickelsonin muuten hienosta työskentelystä.

Jääköön se yksi piste siis tulevaisuuden varalle vartomaan mahdollisesti vielä kovempia julkaisuja. The Adversarya ei kenenkään progehtavan metallin ystävän kannata sivuuttaa, mikäli black metal ei ole suoranainen kirosana. Ja Emperorin ystäville tämä on tietenkin pakko-ostos. Raa’an kaunis, alkuvoimainen ja haikea levy.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-06-02
Arvostelija : Juho Leppänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.