Zyklon – Disintegrate

Pöytä puhtaaksi, nyt raahataan paikalle sellaista riistaa että hienohelmoja heikottaa! Zyklon jatkaa kolmannella levyllään Disintegrate hyväksi havaitsemallaan linjalla pyörremyrskymäisesti junttaavan death metalin parissa, kasvattaen ulottuvuuksiaan ryöstöretkiltä mukaan tarttuneilla thrash metalin osasilla ja aiempaa elävämmällä kokonaissoinnilla. Vaikka uutuus on tempolukemiltaan rivakka kokonaisuus, ovat hitaammat junnauskappaleet huomattavasti tummempia ja latautuneempia kuin edellisellä Aeon-pitkäsoitolla. Ja herra isä saa taas varjella lampaitaan oikein urakalla, sillä Disintegraten intensiteetti on jollain vallan herjaavalla tasolla.

Soittimensa hyvin tuntevat muusikot ovat kansoittaneet Zyklonin rivejä alkutaipaleelta lähtien, ja viime levystä asti hallinnut kokoonpano on keikkailun myötä tiukentunut entistä julmempaan kuntoon. Sechtdamonin vokalisaatio hakee monipuolisuudessaan edelleen vertaansa muista kuolon jyrisijöistä, Trymin rumputuli on, jos mahdollista, vieläkin monipuolisempaa ja tanakampaa kuin ennen ja kitaristikaksikko Samothin ja Destruchtorin riffittely repii yksinkertaisesti mutta ilman kliseitä pään irti. Monipuoliset kappalerakenteet tekevät kokonaisuudesta haastavan, mutta useammilla kuuntelukerroilla yhä koukuttavamman. Zyklon ei puske raivona härkänä suorinta tietä kohti keskipistettä, kuten moni virkaveljensä, vaan syöksyy kohteeseensa monista eri suunnista, aalto toisensa jälkeen.

Zyklonissa kuuluu soittajiensa mustan metallin perimä, joka osaltaan kasvattaa entisestään Disintegraten monumentaalista synkkyyden auraa. Levyllä yhdistyy taitavasti sekä vanhemman että neo-koulukunnan death-ainekset, mutta sen sijaan, että Zyklonin tyyli olisi sidottu johonkin tiettyyn genreen, on se jatkuvassa liikkeessä. Nyt soundi on myös hitusen enemmän läsnäolevampi ja orgaanisempi kuin aiemmilla levyillä. Vaikka Zyklon yhä kuulostaa joltain julmalta koneelta, on se saanut silmiinsä pikkuriikkisen inhimillisyyden pilkahduksen.

Kappaleet kuten Vile Ritual, Vulture ja herkullisesti rässäävä Ways of the World osoittavat, että Zyklonilla on vauhti veressä ja verenmaku suussa, kun taas A Cold Grave ja Skinned And Endangered, joka on lähes ainut kappale, jossa kuullaan Zyklonin aiemmilta levyiltä tuttuja industrial-elementtejä, jyystävät hitaasti mutta vääjäämättömästi viestinsä perille. Yhtye ei päästä kuulijaansa helpolla ja biisit ovatkin lähes poikkeuksitta 5-6 minuutin nurkille kipuavia, sillä ne tarvitsevat tilaa ja aikaa saavuttaakseen tavoitteensa. Kappalemateriaali on hyvin monipuolista mutta kokonaisuus on kuitenkin hyvin yhtenäinen ja erityisiä kruununjalokiviä onkin vaikea nostaa esille. Kun pohjatyö on vielä silattu tiukalla, mutta silti varsin elävällä ja rosoisella soundimaailmalla, ovat vastalauseet turhia. Disintegrate on ainakin alkuvuoden paras kuolometallieepos.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-18
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.