Textures – Drawing Circles

Törmäsin kyseiseen yhtyeeseen jo debyyttinsä Polarsin aikoihin ja innostuin miekkosten luomasta melko omaperäisestä soundimaailmasta. Samaan risteykseen olivat ajautuneet tekninen asennenytkyttely, pirteä melodisuus, utuinen maalailevuus ja polyrytmiset pohjaratkaisut. Nämä osaset ajettuna nuoreen vihaiseen masiinaan loivat erittäin tuoreen kuuloisen paketin modernia metallia. Nyt ollaan menty muutama vuosi eteenpäin. Kuinka yhtye onkaan kehittynyt?

Parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei levystä saa oikein minkäänlaista otetta. Utuinen kitaranäppäily on vallannut yhä enemmän alaa ja rytmiset kuviot muuttuneet yhä mutkikkaammiksi. Ja sitten kun runtataan, pusketaan suoraan kulman takaa silmille ilman turhia varoituksia. Haistan ilmassa jazzin tuoksahduksen. Yhtye on selvästi kehittynyt soittotaidoiltaan. Esimerkiksi Jochem Jacobsin puhtaat laulut ja rääkynät ovat yhä iskevämmässä kuosissa. Tämä mieshän olikin harvinaisen kova kurkunkurittaja! Kokonaisuudesta löytyy dynamiikkaa valtavat määrät ja välillä kulkeudutaankin aivan toisiin ulottuvuuksiin. Yksittäiset biisit eivät aina omaa mitään erityisiä rakenteita, vaan yhdessä biisissä alkanut osio saattaa päättyä vasta seuraavassa kappaleessa. Tämä ei ainakaan helpota kartalla kestämistä ja kokonaiskuvan saamista. Kuitenkin mukana on selkeästi puristeltaviakin palasia, kuten viides kappale Stream of Consciousness, joka räyhää, hidastelee ja nykii sinne tänne, mutta pitää silti ratista kiinni rystyset valkoisina, sekä pienenpientä niskannaksuttelua aiheuttavat sisarukset Circular ja Millstone. Levylle on eksynyt jopa kaksi kitaramaalailuinstrumentaalia ja Illuminationkin on kaikessa leijuvaisuudessaan varsin unenomainen paketti. Levy on siis kaiken kaikkiaan melkoinen sekasikiö.

Harmittavana yksityiskohtana mainittakoon, että Texturesia vaivaa vieläkin vaarallisen voimakas Meshuggah-fiksaatio. Vaikka Textures on selvästi rässimpi yhtye ja kitara- ja kosketinmaalailunsa varsin toisesta maailmasta, paistaa isoveljensä vaikutukset läpi erityisesti lead-kitaraosastolla ja rytmikkäissä taustakööreissä, yleisestä muutaman sävelen riffinytkyttelyistä nyt puhumattakaan. Kuitenkin täytyy muistaa, että Drawing Circles on vasta nuoren yhtyeen toinen levy ja näilläkin näytöillä se porhaltaa kevyesti kotimaansa Saksan metallimarkkinoiden kärkikahinoihin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän erittäin ennakkoluulottomaan junttauslättyyn. Palaan itse varmasti vielä useamman kerran tiirikoimaan tämän levyn sisintä. Jospa se ajan kanssa aukeaisi, sorkkarauta kun sotkisi turhaan kauniin paketin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-12
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.