Rite – Hobo Metall

Rähjäisen, rutisevan ja vahvasti testosteronilta haiskahtavan hevirokin vääntäjät ovat täällä taas. Yhtyeen aiempi julkaisu oli esitys potentiaaliselta joukkiolta, mutta kärsi lievästä tylsyydestä ja viimeistelemättömyydestä. Uusin rieska korjaa monia ongelmakohtia, mutta jää edelleen hiukan vajaaksi varsinaisesta jackpotista.

Musiikillisesti Hobo Metallia voisi kutsua Riten To Ride, Shoot Straight and Speak the Thruthiksi, sillä sen verran vahvoja Entombed-viboja sain heti kättelyssä. Nopeat rokkikompit, raskaat riffit, laiskat, menevät sooloilut ja sinne tänne ripoteltu tanakampi hevipoljento pitävät huolen, ettei levyltä meininkiä puutu. Varsinkin riffien osalta ollaan menty eteenpäin ja paketti pitää sisällään hyvässä suhteessa sekä perinteisempää runttausta että hiukan monipuolisempia ratkaisuja.

Äänimaailma on levyllä oikein kohdillaan. Tunnelma on todella synkkä ja jopa sumea, mutta toimii tällaisessa musiikissa mainiosti. Musiikki tulee ulos ämyreistä enemmänkin paksuna tuubina, kuin kultakorvahifistien kuuloelimiä hellivänä, viimeisen päälle siloiteltuna, pikkutarkkana tissienläpyttelynä, ja houkuttelee kääntämään nupit kaakkoon naapureiden kiusaksi. Vokaalit ovat tosin miksattu hiukan alas, mutta tämä on asia, joka ei tällä levyllä haittaa, ja toimii mainiona aasinsiltana seuraavalle kappaleelle.

Kuten niin usein aiemminkin, joudun taas narisemaan lauluista, jotka ovat mielestäni paikkapaikoin jopa luotaantyöntävän huonot. Periaatteessa karheassa ärhentelyssä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta tällä levyllä ulosanti on ylitsepääsemättömän pakotetun kuuloista. Tuntuu kuin ärinä lähtisi aivan kurkunpäästä ja olisi aikeissa hajota millä hetkellä hyvänsä. Toivoisin ehdottomasti enemmän munaa tilitykseen, sillä tämmöisenään minulle tuli hiukan vaivautunut olo. Laulu tekee paljon, mutta tällä levyllä se tekee valitettavasti hallaa. Parhaimmillaan mennää huomaamattoman ja ihan ookoon välimaastossa, joka ei vain riitä, varsinkaan näin hyvän bändin ollessa kyseessä. Lausumisestakin voisi hiukan napista, mutta se menköön läpi, sillä ei se Enskakaan ole hittilevyjään aina tyylipuhtailla suorituksilla kuorrutellut.

Kun kaikki on kuultu ja nähty, jää Riten uusimmasta ristiriitainen fiilis. Olin alussa aivan innoissani, kuinka paljon poppoo on parantanut meininkiään, mutta mitä enemmän levyä kuuntelee, korostuu vokalisoinnin keskinkertaisuus ja kokonaisuuden lievä tylsyys entisestään. Sinne tänne ripotellut, hiukan ilmavammat kohdat ja pari varsinaista jättipottiriffiä auttaisivat kohentamaan yleisilmettä huomattavasti. Hobo Metall on kuitenki harppaus oikeaan suuntaan ja osoittaa kiistatta, että tällä porukalla on potentiaalia tuupata tulevaisuudessa ulos puhtaita helmiä tämän musiikin saralla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-20
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.