Jericho Fuzz – Liquid Ambush

Jericho Fuzz on tajunnut, ettei aina tarvitse vetää pelkästään säröllä ollakseen raju rock-bändi. Ryhmän linjaus on suorempaa kuin Hidria Spacefolk ja vähemmän raivokasta kuin Jimsonweed, joiden molempien jäseniä löytyy tästä bändistä. Tunnetuimpana Suho Superstar, joka vihdoin näyttää löytäneen musiikillisen kotinsa.

Saatekirjeessä mainitut Jane’s Addiction, The Doors ja Black Sabbath osuvat lähelle bändin ulosantia kuvailtaessa. Ryhmän musiikkia voisi kuvailla sanoilla psykedeelistä, stonermaista, oivaltavaa, kaoottista, tarttuvaa, mutta silti groovaavaa. Uskomaton sekoitus!

Ensimmäisessä 8 Left to Try -raidassa on jotain maagista vetovoimaa. Tekstissä viitataan yhdeksään elämään ja siihen, että kahdeksan yritystä on onneksi vielä jäljellä. Seuraava raita Heart of the Moon jatkaa samalla linjalla lisäten hieman lisää säröä, slide-kitarointia ja tarttuvan minimaalisen säkeistön. Little Venus puolestaan rockaa kuin Chuck Berry nykyaikaistettuna. Dies Irae viittaa katolisen kirkon vihan päivään. Aluksi suoraviivaisen rock-palan suola on ovela kitaratemppuilu, joka sävyttää kappaleen loppupuolta päättyen lopulta mielipuoliseen revittelyyn instrumenttien pakanallisessa yhteissoitossa. Päätösraita Last Mission on Earth palaa alkupään akustisempaan äänimaisemaan. Ympyrä sulkeutuu ja kiekko uudestaan soimaan.

On äärettömän vaikea määritellä miksi Jericho Fuzz toimii ensikuulemasta lähtien ja syventyy jokaisella kuuntelulla humaluttavasti alkuvuoden parhaaksi kotimaiseksi rock-julkaisuksi. Lisäksi Liquid Ambush kuulostaa vaaralliselta. Siinä harva äänite enää nykypäivinä onnistuu. En yksinkertaisesti keksi mitään negatiivistä sanottavaa tästä äänitteestä.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-05
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.