Ville Leinonen & Valumo – Varpunen

Valumon mahdollisesti viimeiseksi jäävä sinkku on paradoksaalisesti ensimmäinen Valumo-levytys koskaan. Jos tästä seiskatuumaisesta muodostuu kokoelmalevyjen ohella viimeinen yhtyeen nimeä kantava julkaisu, niin ainakin se on oikein komea jäähyväistoivotus.

Ville Leinosen yltiösentimaatisella tyylillä on jo hänen uransa alusta alkaen ollut sekä vihaajansa että rakastajansa. Meikäläinen on aina kuulunut siihen välimaastoon: osa Villen kappaleista ärsyttää, toinen osa taas ihastuttaa ja riipaisee ihan toden teolla. Vuonna 1998 nauhoitetut Varpunen ja Hei, sisareni tipahtavat vaivatta jälkimmäiseen kastiin.

A-puolen Varpunen on suoraviivainen, rautalankahenkinen ralli. Villen laulu on erityisen herkullista kuultavaa. Mies kuulostaa raa’alta, hieman pöyhkeältäkin kiskaistessaan ilmoille tylyt säkeet “Varpunen vankina/varpunen kuolemassa/mä kyllä arvaan että sekoitan sut/johonkin toiseen naiseen”. Valumo oli orkesterina vasta alkutekijöissään vuonna 1998, ja juuri se tekeekin näiden kappaleiden kuuntelemisesta jännittävää. Bändi soittaa rosoisesti, hermostuneesti ja intohimoisesti.

Hei, sisareni edustaa taas hartaampaa Leinosta ja on tunnelmaltaan lähes hyytävä, baarin pimeimmästä nurkasta vetäisty angstinen balladi. Kun Leinonen kappaleen lopussa viimeisen kerran laulaa “Hei, sisareni, näen haamusi jo raahautuvan tänne”, liittyy mukaan tuntematon naisääni, kuin kappaleen nainen, jonka läsnäolo jo ajatuksenakin samaan aikaan pelottaa ja kiihottaa kertojaa. Illuusioita! Viinaa! Arvoituksellisia naisia! Kulttikamaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-15
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.