Giglinger – Distortion+

Ihan himmeetä! Onko se From Dusk Till Dawn -leffasta (mm. Clooney, Tarantino, verta ja vampyyrejä) tutun Titty Twister -baarin housebändi karannut jälleen studioon? Räkäinen meno on ilkeän suoraviivaista, eikä haittaa, vaikka vähän läikkyy.

Kyseessä on kuitenkin nyt helsinkiläisyhtye Giglinger ja heidän digitaalidebyyttinsä Distortion+ -EP. Aiemmat kaksi EP:tä, vuosilta 1997 ja 2004, on julkaistu vinyyliseiskoina ja ovat anneiltaan allekirjoittaneelle tuntemattomia. Tällä neljän biisin levyllä lihaa ja verta -miehistö hoitaa laulun, kitarat ja basson. Rytmiryhmäksi yhtye on palkannut koneen.

Kertooko industrial action rock mitään? Joka tapauksessa, Giglinger kasaa biisinsä perinteisten, vahvoiksi todettujen elementtien varaan. Näihin elementteihin kuuluvat muun muassa kitarariffi ja tarttuva, yksinkertainen kertosäe. Tätä soppaa hämmennetään komentavalla konerummulla ja tiukalla, säröisellä laululla. Melodioista on melko turha puhua, sillä EP:n kantava voima on sen hyökkäävä likaisuus ja tiukka linjakkuus.

The Prime Suspect ja The Power of the Powerless ovat tyylipuhtaita energiapaloja. Downforce tuo kertosäkeellään uhkaavaa tummuutta musiikkiin. Muutenkin kappaleen rakenne on onnistuneesti kokeilevampi. Viimeinen biisi, punkahtava Mean Streets, nostaa jälleen intensiteettiä levyn lopuksi.

Giglingerin tapa lähestyä musiikin tekemistä muistuttaa taannoin Bad Vugumille EP:n tehnyttä The Prow’ta, ollen vaan huomattavasti suoraviivaisempaa. Giglingerin koneellinen räkärokki toimii tehokkaasti silloin, kun vältetään turha lepsuilu ja keskitytään kiristämään tunnelmaa. Siinä yhtye on tällä julkaisulla onnistunut.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-07
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.