Flinch – Kuvastin

Ville “Jonne Aaronin pikkuveli” Liimataisen ja komppiryhmän muodostama Flinch ei säväytä ensimmäisellä levyllään oikeastaan millään rintamalla. Tai otetaanpa vähän takaisin. Sävellykset ovat kyllä paikoin ihan menevää melankolista rockia ja soittaakin nämä Nokian jampat osaavat. Mutta tällaiset Sentencediäkin syvemmällä itsesäälissä rypevät tekstit yhdistettyinä Liimataisen kamalan epävireiseen lauluääneen muodostavat sellaisen kokonaisuuden, joka pitäisi kieltää lailla – ja nopeasti.

Kitarat surraavat koko levyn ajan ihan mukavasti ja tunnelma on saatu sopivan alavireiseksi. Muuta positiivista ei löydy, ei vaikka kuinka koittaisi kaivaa lusikalla. Se taisi olla Turun Sanomien levyarvostelija, joka kiteytti koko Kuvastin-albumin niin ytimekkäästi, että päädyn epäammattimaisesti yhtymään tähän toteamukseen kuvailematta levyn sisältöä sen enempää: “ei oo helppoo, kun ei oo helppoo”. Vetäkää siitä johtopäätöksenne.

Neumannista tai viimeistään Toni Wirtasesta lähtien ei suomirocksolistin lauluäänellä ole ollut käytännössä mitään väliä. Pääasia, että homma toimii joko ulkoisten avujen tai hyvien biisien ansiosta. Mutta jos lauluvire on näin pahasti hakusessa eivätkä sanoituksetkaan voi säväyttää kovin massiivista populaatiota, keskinkertainen ulkonäkö tai veljen tähteys eivät pelasta katastrofilta. Sori vaan pojat, jos musiikki ei tästä parane, suosittelen vakavasti laulajan vaihtoa ja V. Liimataiselle siirtymistä kokopäiväiseksi Garnierin mannekiiniksi, nyt kun amitsustakin kuulemma tuli kenkää.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-12
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.