Sodom – Sodom

Saksalaisen thrashmetallin pyhään kolminaisuuteen yhdessä Kreatorin ja Destructionin kanssa lukeutuva Sodom julkaisi debyyttialbuminsa 20 vuotta sitten ja ryhdisti tyyliään 1980-luvun loppua kohden. Sodom ei koskaan mennyt pois, mutta koki vahvan toisen tulemisen viiden vuoden takaisella M-16 -albumilla. Viime vuonna sodomiitteja hemmoteltiin massiivisella dvd-julkaisulla Lords Of Depravity, jonka valmiiksi saattaminen myöhästytti tämän yhtyeen mukaan nimetyn albumin julkaisua.

Ei ehkä ole kannattavaa myöntää olevansa vannoutunut thrashmetal-fani, mutta ei kuitenkaan koskaan olleensa juurikaan kiinnostunut Sodomin musiikista. Tämä pääkoppa vaan on pannut vastaan. Yhtyeessä on aina kiteytynyt periksiantamattomuus niin hyvässä kuin pahassa: vanhan koulun riffissä on voimaa, mutta toisaalta vanhan koulun opissa ei ole riittävästi yllättäviä vaaran paikkoja, mikä on iso osa thrashin viehätystä.

Varman päälle ottaminen on avainsana kyllä tälläkin levyllä. Pahaa enteilevät klassiset kitarat johdattelevat ensimmäisen biisin Blood On Your Lipsin vastustamattomaan riffiin, ja kappale onkin karu isku heti alkuun. Yhtä komeasti riffittelee myös sitä seuraava nopea Wanted Dead, jonka hienot rytmityskohdat ja riffisovitukset tuovat vahvasti mieleen ajokortti-ikäiset Slayer-levyt. Biisi ei jätä muuta toivottavaa kuin että levyllä olisi enemmän vastaavaa nopeaa vuosikertarähinää.

Buried In The Justice Ground ja osittain myös Axis Of Evil ovatkin jo keskitempoisina ja melodisempina lähempänä synkkää hevirokkia kuin kunnon thrashmenoa. Kappaleet tuovat levylle vaihtelua ja lisäilmettä, mikä saakin miettimään, ovatko Sodomin harhautumiset – huomioikaa sanavalinta, jota kaikki diskurssianalyytikot voivat rauhassa märehtiä – seesteisempiin säveliin ja niiden kritisoiminen sittenkin enemmän kuuntelijan ahdasmielisyyttä kuin yhtyeen heikkoutta. Sanottava kuitenkin on, että Sodomin kappaleiden terä tylsyy melko lailla sitä mukaa kuin järjestysnumero kasvaa.

Mullan makuista ja ruudin tuoksuista metalliriffiä Angelripper sotureineen tälläkin kertaa tarjoaa. Parhaimmillaan kappaleet ovat kyselemättömän hyviä, heikoimmillaan huomaamattomia. Suuria tunnekuohuja tästä on hankala repiä, muutaman pyrähdyksen jälkeen levy on turhan tasasykkeistä lenkkeilyä.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-09
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.