Incarnated – Pleasure Of Consumption

Death metalin ihmemaasta Puolasta kotoisin oleva Incarnated on kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen saanut kasattua toisen pitkäsoittonsa. En tiedä minkälaisessa maineessa yhtye on esimerkiksi kotimaassaan, mutta minun korviani sen tuotanto ei ennen Pleasure of Consumptionia ollut tavoittanut. Saatetekstin peräänkuuluttama underground-henki on siis yhtyeen kohdalla toteutunut melko hyvin. Levyn alkuhetkistä lähtien on kuitenkin selvää, etten ole menettänyt kovin vahvoja saati sitten ainutlaatuisia kuuntelukokemuksia, eikä niitä myöskään olisi tarjolla tämän kolmevarttisen session aikana.

Incarnated soittaa likaista ja varsin brutaalia vanhan koulukunnan death metalia, josta paistavat selvästi läpi esimerkiksi 90-luvun alun ruotsalaisyhtyeiltä peräisin olevat vaikutteet. Keskitempoisesta jyräämisestä nopeampaan paahtoon vaihtelevat kappaleet eivät tukeudu melodioihin, hittikertosäkeisiin tai hyvään meininkiin, vaan pyrkivät lyömään kuuntelijaa turpaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisella death metalilla. Old school –bändien tapaan välillä riffitellään löysemmin rantein, pääpainon ollessa kuitenkin ankarassa kurituksessa.

Valitettavasti levyn likainen äänimaailma kääntyy nopeasti sitä itseään vastaan. Alavireinen kitarasoundi ei ole ilkeä vaan voimaton, mikä saa ripeämmät riffit kuulostamaan ponnettomilta ja vie pohjan kappaleiden aggressiolta. Rumpuja hakataan tappotahtiin, mutta kuulijalle välittyy vain muovista lätkimistä, ikään kuin soiton yksityiskohdat olisi pitänyt piilottaa surinan alle. Laulusuorituksetkaan eivät vakuuta: monotoninen kurnutus on brutaalista vaikutelmastaan voimatonta ja hätäisen kuuloista, eikä asiaa auta se, että laulu on nostettu selvästi pintaan levyn hallitsevaksi elementiksi.

Levy ei kaadu pelkästään heikkoon tuotantoon, sillä kappalemateriaali on kauttaaltaan keskinkertaista ja kuluneen kuuloista. Parhaat death metal –kiekot pitävät puristuksessaan alusta loppuun, mutta Pleasure of Consumptionin kohdalla on tyytyminen yksittäisiin ilkeitä väristyksiä herättäviin hetkiin. Levyä kuuntelee periaatteissa mielellään, mutta se ei vain valitettavasti tarjoa mitään mitä joku ei olisi jo tehnyt paremmin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-29
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.