President Evil – Trash ´N´ Roll Asshole Show

Ränttänttää, sanoi Saatana, kun maailmalle rokkenrollin antoi. Nyt tullaan uudestaan samasta suunnasta hieman raskaammin kulkuvälinein ja trash’n’roll on homman nimi. Luit siis oikein, ei thrash’n’roll vaan trash’n’roll. Kiskokaamme autoa alle ja usvaa päähän, President Evil on tullut vääntämään kaljavirrat oikeisiin uomiinsa ja pyyhkimään nykypäivän mukarankan hc-metallin naaman likaluutulla hieman rumempaan uskoon.

Kuten levyn otsikko vihjaileekin, ovat nämä saksalaiset herrat käyttäneet ensimmäisen albuminsa rakennustyömaalla erinäiset määrät rässiksi kutsuttua metallin alalajia. Melko yksinkertaisia sahausriffejä on laitettu kyydittämään tuhdit annokset tuplabasareita ja rehtiä rokkipoljentoa, ja jotta pakettiin saataisiin vielä lisää iskevyyttä, on tähän beibiin on taottu myös erinäiset määrät breakdowneja ja hardcore-uhoa. Kappaleiden otsikot ovat varsin selväpuheisia, kuten laulajamestari Johnny Holzekin. Esimerkiksi Deathcar racer, One Sick Bastard, Riot Generator, Star Destroyer ja nimibiisi ovat juurikin sitä ihteään. Anteeksi on kenenkään turha pyytää, senhän tiesivät jo muinaiset juutalaiset ristiinnaulitsemissessioissaan, ja se on perinnetietona kulkeutunut tehokkaasti myös President Evilille.

Alku ei aina ole hankalaa, ja levy pääseekin yllättämään iloisesti kaikella tuhtiudellaan. Laulajan mukavasti rosoinen huutolaulu kiinnittää tehokkaasti huomion käsillä olevaan asiaan, ja erityisesti rumpupallin pyörittäjän tässä genressä varsin monipuolinen jyskyttely nostaa entisestään sairasta virnettä suupieliin ja kosteutta kainalokuoppiin. Bonelessin ryntäily, One Sick Bastardin stonermainen riffittely ja Deathcar Racerin pakoaukon ulvonta kuulostavat jos ei kovin omaperäiseltä, niin kaikessa asenteikkuudessaan ja tinkimättömyydessään mukaansa tempaavalta. Valitettavasti levy toistaa itseään monissakin kohdissa ja riffien omaperäisyys ei varsinaisesti huimaa päätä. Kokonaisuuden kolmestatoista biisistä olisi voinut jättää neljäsosan kevyesti pois jotta Trash’n’Roll Asshole Show jaksaisi kaahata tasaista ylinopeutta niin ylä- kuin alamäissäkin. Soundit ovat kuitenkin hyvin kohdallaan ja möyryävät kitaravallit istuvat tanakasti tamppaavien rumpujen ja pumppaavan basson vierelle vaivattomasti, kuitenkin niin, että kaikille jää tilaa soida vapaasti. Ja laulu puskee tietenkin keskelle otsalohkoa niin maan pirusti. Vaikka en nyt aivan äänestyskopeille menisi tämän yhtyeen erinomaisuutta toitottamaan, pystyy se kuitenkin antamaan mukavia adrenaliinipurskeita silloin kun niitä kaipaa.

President Evilin debyytti on selkeää autoilumusiikkia, senhän jo kertovat kannessa komeilevat ameriikanraudatkin. Kesäkuukausina pölyn sumentaessa silmät, hiekan ratistessa hampaissa ja palavan bensan polttaessa sormia tämä levy tulee varmasti pyörähtämään soittimessa useammankin kerran.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-10
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.