Deathbed vs. Kolt – Split

Kahden kohtuullisen tuoreeksi luokiteltavan titaanin taistoa pääsin todistamaan, kun sain käsiini Deathbed vs. Kolt -splitin. Vaikka splitit yleensä tuntuvat suosivan seiskatuumaisia julkaisuja, on näiden kahden taisto tallennettu helpommin lähestyttävälle CD:lle. Muutaman vuoden julkaisutauossa ollut Brown Records Turusta on aktivoinut jälleen ja tämä aikoinaan mm. Wastedia ja Speedwheelisiä julkaissut lafka aloittaa paluunsa juuri tämän kyseisen splitin voimin.

Erässä yksi kehään nousee Helsingin suunnalta ponnisteleva Kolt. Bändi on soitellut muutamia keikkoja ja jonkinasteisia demobiisejä ainakin Internettiin laittanut jakoon eli varsin nuoresta orkesterista on siis kyse. Kireru Recordsin pääpirun, Kim Mäenpään ohjaama Kolt paiskoo kaaosta ja matematiikkaa toisilleen naittavaa metallia. Tämä seos tuo heti mieleen Amerikan ihme Convergen. Kolmesta biisistä ensimmäinen on Choosing The Highway, joka demonstroi bändin musiikillisen suuntauksen varsin selkeästi. Jätetäänpä teille hieman itsekin kuunneltavaa, joten skippaan Koltin viimeiseen biisiin, joka kuulostaa erittäin paljon Boston-orkesterin Jane Doe -levyn samannnimisen kappaleen lopussa kuullulta fiilistelevähköltä osiolta. Samankaltaisuutta kyllä mutta plagiointia, ei sentään. Kolt jätti itselleni hyvän maun suuhun ja kernaasti menen kyllä poikia livenäkin katsomaan.

Sekopäisen melun hiljennyttya ottaa mikin Deathbed, jonka miehistö on tuttua monista maamme kärkikastiin kuuluvista punk/hardcore-bändeistä. Aikoinaan Endstandissä vaikuttanut, nykyisin ruotsalaistunut Jani Asp on mies Deathbedin biisien takana ja löytyypä bändistä nykyistä Endstand-miehistöäkin. Entistä Rebound- ja On A Solid Rock -miehistystä löytyy myös. Lisäyksenä sen verran, että OASR:issä kitaraa soittanut Tapio liittyi bändiin vasta splitin nauhoittamisen jälkeen. Deathbedin kolme raitaa ovat synkkiä, rokkaavia ja samalla raivoisia tunteenpurkauksia. Musiikki kuulostaa hieman Endstandin ja Ninen risteytykseltä, mutta kaava on suorempaa kuin kummallakaan. Parhaimmillaan bändi on ehdottomasti The Meaning– ja Everyday Heroin -raidoillaan.

Kun taisto on käyty ja tomu laskeutunut maahan on aika kerrata miten taistelu päättyi. Kolt veti vahvasti ja aivan samantyylistä matskua ei ole ainakaan huomatakseni tullut hirveästi vielä vastaan. Deathbed lupaili myös mielenkiintoista materiaalia, mutta ei silti yltänyt aivan Koltin tasolle. Joka tapauksessa, levyllä on tarjolla kaksi mielenkiintoista (todennäköisesti) uutta tuttavuutta, eikä levyn hintakaan paha varmasti ole. Suosittelen hommaamaan mikäli kieroutunut metallicore tai synkkä hardcorepunkki tippuu.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-01
Arvostelija : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.