Reflexion – Out Of The Dark

Kymmenisen vuotta tahkonnut Reflexion on vihdoin saanut ensimmäisen albuminsa pihalle. Ja täytyy heti sanoa, että aivan ansaitusti. Vaikka jokainen biisi ei käy arvostelijan maun kanssa yksiin, ammentaa Reflexion sen verran kiinnostavasti hard rockin ja metallin viime vuosikymmeniltä, ettei potentiaa käy kiistäminen.

Out of the Darkissa yhdistellään suomalais-melankolista kevytmetallia 80-luvulta tuotuihin aineksiin. 80-luvulta on noukittu mausteeksi hard rock -tyylistä riffittelyä. Laulaja Juha Kylmäsen laulussa puolestaan on vivahteita heavy metal -ilmaisusta. Kylmäsen falsettisiirtymät ovat etenkin ensimmäisessä biisissä hyvin villevalomaisia ja muutoinkin äänissä on paikoin paljon samaa. Mutta laulajana hänestä on Valolle hyvä vastuskin, joten mitäpä siitä, että jossain määrin vieraillaan samalla laarilla, kun vielä äänialakin on samaa laajuusluokkaa. Kylmäsen laulu onkin bändin valtti. Ei niinkään siksi, ettei musiikki muuten nappaisi, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että harvoin saa kuulla näin varmaa ja monipuolista äänenkäyttöä. Lisäksi Kylmänen välttää taitavan laulajan perisynnin: ne ärsyttävät maneerit. Hienoa!

Out of the Dark on melko vaihteleva ja samalla epätasainen paketti. Suosikkeja löytyy samassa määrin kuin inhokkejakin, ärsyttäviä elementtejä siinä kuin ihastuttavia. Kaikki enemmän ja vähemmän makuasioita.

Negatiiviset asiat ensin. Biiseistä miinukset lähtevät levyn lopettaville kahdelle balladille Storm ja Child in the Dark, jotka vain ovat sävellyksinä hyvin tavanomaisia – perusballadeja. Joku tykkää, toinen ei. Ärsyttäviä piirteitä levyssä puolestaan ovat jossain määrin käytetyt läpitunkevan ujeltavat koskettimet, esimerkiksi biisin Sleeping With Death kertosäkeessä. Lisäksi muutamassa biisissä säkeistö uppoaa ja antaa odottaa paljon, mutta sitten kertosäe on selkeästi heppoisempi tapaus.

Plussapuolelta löytyy useita kappaleita, joihin ei voi olla ihastumatta. Ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Undying Dreams on kosiskelevuudessaankin vastustamattoman tarttuva. Levyn keskivaiheen täysosumat ovat Me & Myself ja Feeble Soul. Me & Myself tunnelmaisen säkeistönsä voimin ja Feeble Soul kasvaa hienosti kertosäkeeseen ja on muutenkin lähes täydellinen esimerkki toimivasta hard rock -biisikonseptista. Sleeping With Death alkaa lupaavasti, mutta kertosäe latistaa biisiä jonkin verran. Rainheartin tanssittavuus taatusti vetäisi lattialle, kun kellonaika, humala ja tanssilattian hämäryys ovat sopivassa taittokohdassa.

Out of the Darkissa parasta ovat vokaalit, tarttuvuus ja tietysti ne hard rockin ainekset, jotka tuovat mieleen nostalgisia muistumia. Huonointa on jo mainittu epätasaisuus. Lahjakkuutta bändissä on tarpeeksi. Jos vain kunnianhimoa riittää, uskoisin parempaa olevan luvassa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-16
Arvostelija : Pipsa Parkkinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.