Pyramaze – Legend Of The Bone Carver

Johan taas voimametallin ystävää hemmotellaan oikein olan takaa. Tanskalais-jenkkiläisen Pyramaze’in järjestyksessään toinen pitkäsoitto on sen verran korvia hivelevää soitantaa. Reilun minuutin pituisen introhöpötyksen jälkeen levyn varsinaisesti käyntiin täräyttävä The Birth alkaa Stratovariuksen A Million Light Years Awayn etäisesti mieleen tuovalla kitarariffillä taustan kulkiessa hivenen Nightwishin tyyliin. Ja kun Jenkkilästä Tanskaan matkustanut Lance King avaa kitansa, olen jo myyty Pyramaze:ille.

Lancen ääni kuulostaa tutulta, aivan en saa päähäni keneltä hän kuulostaa… Mutta sanottakoon nyt sitten vaikka, että ääni on sekoitus Kotipeltoa ja Tatea höystettynä Machine Menin Anthonylla ja Hietalalla. Joka tapauksessa helvetin komean ja monivivahteisen äänen omaava äijä.

Seuraavaaksi tarjoiltava What Lies Beyond on mahtipontinen ja menevä veisu ja ehdottomasti platan parhaimmistoa, samoin levyn viitonen Souls in Pain, joka rynnii kuin kiimainen hirvi. Noiden kahden väliin mahtuu Acient Words Within, joka on kevyesti rullaava tavanomaisempi poweriveisu, lukuunottamatta orkesterin toisen jenkin Jonah Weingartenin pirteää koskettimien pimputtelua. Muutoinkin Jonah hoitaa tonttinsa erittäinkin mallikkaasti, loihtien paikoin jylhiäkin maisemakuvia musisoinnin taustalle.

Levyn slovariosastoa edustaa She Who Summoned Me, johon ääntään on lainannut Christina Øberg -niminen kauniimman sukupuolen edustaja, eikä hän huono valinta olekaan. Muutoin kappale ei sen kummemmin herätä intohimoja. Seiska The Bone Carver ja kasi Bring Back Life jatkavat – nyt kai voinee jo sanoa – taattua Pyramaze-laatua ja toimivat vallan mainiosti. Seuraavan raidan eli Blood Red Skies’in tarkoitus jää jotenkin hämäräksi, biisiä voisi vaikka kuvata levyn outroksi. Encorena kuultava Tears of Hate on sitten suoraviivaisempi ja perinteisempi poweriveisu, siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi onnistunut päätös mainiolle levylle.

Jo aiemmin mainittujen jenkkipoikain lisäksi ei tietenkään sovi unohtaa Pyramazen selkärankaa eli erittäin tyylitajuista ja taitavaa kitaristikaksikkoa Michael Kammeyer & Toke Skjønnemand, joista ensinmainitun kynästä ovat pääosin lähtöisin yhyeen vivahteikkaat veisut. Myöskään rytmiryhmän toimissa ei ole valittamista.

Pyramaze yhdistelee onnistuneesti perinteisempää power metallia, sinfonisempaan ilmaisua sekä 90-luvun hevihelmiä, ja onnistuukin kuulostamaan samalla niin tutulta, mutta kuitenkin omaltaan. Kun yhtye lisäksi onnistuu väistämään power metallin pahimmat sudenkuopat, kasassa on erittäin onnistunut kokonaisuus. Johtuneeko yhtyeen Tanska-Jenkkilä -selkärangasta vai mistä, joka tapauksessa siltä pohjalta on ennenkin ponnistettu maailman maineeseen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-05-10
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.