Caliban – The Undying Darkness

Shakespearelta nimensä napannut saksalainen viisikko on päässyt toiseen Roadrunner-julkaisuunsa, ja meno sen kuin paranee, vaikka edellinen albumi The Opposite From Within oli täysin omassa painoluokassaan, ja vieläpä vastustajiinsa verrattuna melkoisen ylivoimainen. Yhtye on julkaissut nuoresta iästään huolimatta jo viisi pitkäsoittoa, joten sen paalutus on melko tukevassa. Noista levyistä Roadrunnerilla julkaistut avasivat lähes kaikki metallimaailman ovet yhtyeelle, vaikka potetiaalia Lifeforcen aikaisilla julkaisuillakin oli aivan riittävästi. Kenties promoaminen levy-yhtiön taholta ei ollut aivan samassa mittakaavassa kuin mitä se on nyt.

Yksi merkittävä tekijä yhtyeen kehittyneen soundimaailman ja kappalerakenteiden kokonaisuudessa on Ruotsi ja muuan Anders Friden. Tuottajana toiminut Anders on tuonut yhtyeeseen ison annoksen itsevarmuutta, jonka avulla yhtyeellä on mahdollisuus raivata tiensä eturiviin. Kaiken kruunaa Andy Sneapin hieno miksaus. Soundit, kappaleiden rakenteet ja muutkin puitteet yhtyeellä tuntuvat olevan kuosissa, mutta kantavatko kappaleet riittävästi?

Levyn tunnelma on kovin synkkä, sillä sanoituksia ja kappaleiden nimiä ei voi tulkita kuin yhdellä ainoalla tavalla, ja tuo tapa tai oikeastaan tunne tuntee nimen epätoivo. Vaikka kappaleiden nimeä myöten toivonsa menettäneen oloinen levy synkkä ja lohduton onkin, niin kuulijaa lohduttaa sentään tieto siitä, että kappaleet toimivat loistavasti. Lohdulta tempaistaan matto alta ja annetaan potku munuaisiin heti avausraidalla I Rape Myself, jonka vahvat breakdownit on jatkettu erittäin melodisella kitaroinnilla. Kitaristien hoitaessa hommansa vähintäänkin kiitettävästi tulee puskasta vokalisti Andy Dörner, jonka skaala on moniulotteinen, eikä miehekkäitä osuuksia vedetä perinteisellä murinalla, vaan aavistuksen normaalia korkeammalta. Myös puhtaat osuudet luistavat kuin entinen mies Glidillä. Varsinkin It’s Our Burden To Bleedin kertosäe saa ihon nousemaan kananlihalle.

Yhtyeen ketju on hitsattu pillillä sen verran tiukkaan, ettei heikkoa lenkkiä kokonaisuudesta löydy. Tämä ketju pitää kaiken sille kasatun kuorman, vaikka metalcore-maailmassa ulkopuolinen paine saattaa ajoittain käydä sietämättömäksi. Ei levy kuitenkaan ihan silkkaa metalcorea ole, sillä Moment Of Clarity tarjoaa thrash-henkisyyttä, eikä vähiten siitä syystä, että mikin varressa Andyn kanssa heiluu Mille Petrozza. Levyn varsinaiseen myyntipainokseen on lisätty myös varsin jyrkkä ja calibanmainen versio Björkin Army Of Me -kappaleesta. Lainaosastolla myöhästymismaksut kerää kaunisääninen neitokainen nimeltä Tanja Keilen.

Vaikka levyn sävellysvastuu on yksin toisen kitaristin, Mark Görzin harteilla, samankaltaisuus ja puuduttavuus eivät ole läsnä. Tietysti Killswitch Engage tulee tästä yhtyeestä kieltämättä mieleen, mutta mikäs siinä, loistavia yhtyeitä kumpainenkin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-19
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.