Ajattara – Äpäre

Ajattara on onnistunut olemaan ensimmäisestä levystään asti piikki kahden ääripään lihassa. Lordin euroviisuedustuksesta närästystä saavalle hurskaalle kansanosalle listoilla keikkuva black metal -bändi on varmasti rintaa pistävä kokemus, varsinkin kun blackin saralla poikkeuksellisen selvästi artikuloidut lyriikat aukeavat myös asiaan vihkiytymättömille. Toisaalta myös osalle mustan metallin faneista tuntuu bändin suosio olevan karvas pala nieltäväksi – onhan se nöyryyttävää, jos omasta levykokoelmasta löytyy levy jonka kaverin pikkubroidikin tunnistaa.

Allekirjoittaneen tavoin moni muukin taisi Ajattaren edellisen levyn aikoihin vinkaista oman mitättömän mielipiteensä siitä, että Ajattara on kuluttanut yhden soundin loppuun. Tuntui liki mahdottomalta, että Ajattaran eleetön synkkä soundi ja Ruojan tunnistettava kynänjälki voisi kantaa vielä neljännen kokopitkän verran. Hiljattain julkaistun Äpäreen parissa on huokaistava helpotuksesta – Ajattara on tehnyt oikean ratkaisun, jättänyt pienten ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa, ja jatkanut valitsemallaan tiellä. Ajattara on uransa alkuvaiheista asti leimaantunut yhteen mieheen niin voimakkaasti, että väkisinkin mieleen nousee legendaarinen Bathory. Pasi Koskinen tuntuu luoneen itselleen lukuisissa projekteissaan yhtä monta alter egoa, joista Ruoja on vain yksi. Kenties Koskinen saa toteuttaa itseään musiikillisesti niin monipuolisesti, ettei Ajattaran simppeliä soundia ole ollut tarvetta lähteä prosessoimaan tämän pidemmälle.

Äpäre levynä on niin tunnistettavaa Ajattaraa, ettei siitä edellisten levyjen valossa voi sanoa kovinkaan paljon. Simppelit kalevalaisesti polkevat kitarariffit ja synkästi dominoivat koskettimet ovat siis omilla vanhoilla paikoillaan. Soundia on viilattu kenties karvan verran metallisemman makuiseksi, ja levyltä löytyy pari riffiä, joita ei ole väännetty aivan äärimmäiselle särölle. Lyriikat äristään perinteiseen tyyliin brutaalisti, mutta niin, että sanoja pystyy seuraamaan ilman kansilehteäkin. Ruojan sanoitukset ovat yhä edelleen vähintään K18-tasoa, mutta uutena ominaisuutena Ruoja on onnistunut saamaan lyriikoihin tarttuvuutta. Vanhasta runomitasta on tingitty ehkä hieman aiempaa enemmän, mutta biisien aiheet liikkuvat tutuksi tulleessä ympäristössä murhamiesten ja elävältä haudattujen synkissä aatoksissa. Levyn kesto on kompakti puoli tuntia, ja kestokuuntelun jälkeen levyn sisällöstä reilu puolet on jäänyt elämään mp3-soittimeni kestosuosikkeihin.

Äpäre on vahva osoitus siitä, että Ajattarasta on muodostunut loistava kestotähti Suomen muutenkin rikkaaseen metalliskeneen. Edellisen levyn lievän notkahduksen ja enimmäkseen perättömien hajoamishuhujen bändi on tehnyt tähänastisten huippuhetkiensä tasolle yltävän paketin, joka yllättää monin tavoin iloisesti. Jos Ruoja suo, saadaan Ajattaraa jatkossakin kuulla ainakin huhutun yhdeksän levyn verran.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-09
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.