Takarivi – Hyvästi Kaupunki

Jos saisin yhteen mieltäni piinaavaan kysymykseen vastauksen, suhtautumiseni Takariviin olisi huomattavasti ongelmattomampaa. Onko yhtyeen epävireisyys ja horjuvuus tyylikeino vai silkkaa tahattomuutta? Ensikertalaisen korvissa vaakakuppi ei kallistu kummankaan tulkinnan suuntaan, joten lienee viisainta yrittää olla välittämättä.

Hassisen Koneen rytmilliset seikkailut, Absoluuttisen Nollapisteen tutkimusmatkat funkiin sekä juurimusiikki ovat varmaankin Takarivin herrojen mieleen. Hyvä niin, sillä orkesteri osaa ainakin ammentaa vaikutteensa kuppaamatta liian ilmiselvästi. Slidekitarat, saksofonit ja perkussiot saavat paketin kuulostamaan oikeasti elävältä ja tekijöilleen rakkaalta. Takarivi ei ole kahlinnut ilmaisuaan, mikä on jo itsessään mainiota.

Jälleen painiskellaan silti helmasyntien parissa. Koulupoikamaiset ja kömpelöt sanoitukset särähtelevät korviin ikävästi. Esimerkiksi La Hell-kipaleen riveistä ei kannattaisi julkisesti paljoa huudella. Soitto kuulostaa hetkittäin pirun aneemiselta, ja heikoimpina hetkinään Hyvästi kaupunki on aikamoista tervanjuontia. Missä energia, ilo, voima, kaikki olennaiset elementit?

Kokonaisuutena Takarivi nostaa päänsä juuri ja juuri pinnalle. Siitäkin huolimatta, että Pajulaulu assosioituu Tina Turnerin What’s Love Got to Do With This?-hirvitykseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-18
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.