Moonsorrow – Kivenkantaja

Suomen viikinkimetallilähettiläät ovat viimeinkin saaneet uuden pakana-eepoksen julkaistua. Onhan tätä odotettukin jo siitä asti, kun luin ensimmäiset uutuutta koskevat lauseet Moonsorrowin studiopäiväkirjasta joitain kuukausia takaperin. Kuunsurun uutuus kulkee siis nimellä ‘Kivenkantaja’

Kivenkantaja alkaa kunnianhimoisella Raunioilla-biisillä. Ja meno on niin mahtipontista, että heikompia hirvittää. Orkesteri heittää ilmoille kerrassaan upeita melodioita ja mieskuorot laulavat niin jylhiä sävelmiä, että arvostelija ei voi muuta kuin laulaa mukana. Sama mahtipontisuuden sinfonia jatkuu myös levyn muissa biiseissä. Lukuunottamatta levyn päättävää Matkan lopussa -kappaletta. Biisi on niin kaunis ja herkkä, että karskeinkin viikinki vuodattaa varmasti kyyneleen. Loistava veto.

Moonsorrow on kehittynyt huomattavasti jokaisen levyn välilä. Varsinkin vokalisti Ville Sorvalin ilmaisu on saanut paljon kaivattua rosoisuutta. Kivenkantaja saa Voimasta ja kunniasta -levyn näyttämään melko yksinkertaiselta levyltä, vaikka asiahan ei näin konkreettisesti olekaan. Levy on niin moniulotteinen, että se vaatii usempaa kuuntelua avautuakseen kunnolla. Ja vielä monen kuuntelun jälkeen tästä paljastuu joka kerta jotain uutta mitä korvat eivät ole aikaisemmin rekisteröineet. Bändi on onnistunut luomaan miltei täydellisen viikinki/pakana/folkmetal -levyn. On pelottavaa ajatella, miten Moonsorrow pystyy tästä enää parantamaan seuraavalle levylle.

Tätä hehkuttamista pystyisi jatkamaan vielä ties kuinka pitkään, joten on varmaan parasta antaa arvosanan puhua puolestaan. Kautta Mjolnirin, jos et tätä jo omista niin nyt on jo aika hypätä siihen viikinkipaattiin ja seilata lähimpään levykauppaan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-25
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.