Kivimetsän Druidi – Mustan Valtikan Aika

Itäsuomalainen Kivimetsän druidi on ollut kovassa nosteessa mainetta niittäneestä kakkosdemostaan lähtien, ja nyt julkaistavan uutukaisen on odotettu tuovan muassaan levytyssopimuksen sekä avaimet maailmanvalloitukseen. Yhtyeen omatkin toiveet ovat korkealla, sillä sen hengentuotoksia ylistetään nälkävuoden pituisessa saatekirjeessä kuin siirappisimmissa 5/5-tason levyarvosteluissa konsanaan ja mukaan on vielä pakattu pompöösit värilliset A4-kuvat jokaisesta muusikosta. Varustuksesta menestyksen ei siis pitäisi olla kiinni, mutta itse musiikki ei valitettavasti tarjoa elämyksiä yhtä laajalla rintamalla.

Druidin tyylissä yhdistyvät eeppishenkinen folkmetalli sekä sangen kevyt melodinen black. Pinnassa soivat koskettimet maalailevat jopa elokuvallisia suomimetallitunnelmia, ja kitaroista raavitaan ihan hyvin mukaan istuvia kuvioita energisemmästä riffittelystä ilmaviin sooloihin. Kokonaisuudesta kuitenkin puuttuu jotakin: kappalemateriaali jättää useidenkin kuuntelukertojen jälkeen hieman kylmäksi. Sinänsä onnistuneita yksityiskohtia ei ole onnistuttu nivomaan yhteen parhaalla mahdollisella tavalla, ja jotkin kappaleiden osat tuntuvat toisiinsa arpomalla sovitetuilta.

Tarttuvimmillaan yhtye on demon nimiraidalla, joka käynnistyy äärimmäisen paljon Finntrollia muistuttavalla peikkohumpalla. Vertailukohtia voi hakea myös muista Spinefarmin folkrykmenteistä, mutta omaakin ilmettä onneksi on. Sangen suuressa roolissa olevalla Annika Laaksosella on kaunis ääni, mutta hän käyttää sitä vielä auttamatta liian arasti. Lisäksi tyttö tuntuu laulavan erikoisen hiljaa, joten vokaalien miksaaminen lujaa jyrisevien kitaroiden päälle tekee tuloksesta ajoittain outoa kuultavaa. Laaksosen vastapainona mukana äännähtelevä Joni Koskinen hallitsee sujuvasti matalan kuolonmurinan ja korkeamman kärinän, mutta hänen suorituksensa ei ole elinehto yhtyeelle. Koko lauluvastuun delegointi Laaksoselle ei tunnukaan mahdottomalta ajatukselta.

Sanoitukset perustuvat yhtyeen itse luomaan fantasiamaailmaan ja siellä tapahtuvaan hyvän ja pahan nahisteluun, mikä on tietenkin aina pieni riskisijoitus. Kotitekoiset paikkojen ja hahmojen nimet aiheuttavat samanlaista hilpeyttä kuin Rhapsodyn levyillä, mutta niitä ei onneksi ole kuin pari, ja pääpiirteissään tekstit ovat sangen luettavia. Nuoren yhtyeen näkemys ei kuitenkaan vielä tällä kertaa riitä eheän kokonaisuuden kasaamiseen. Intoa tuntuu riittävän, joten vastaisuudessa saatetaan kuulla merkittävääkin jälkeä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-03
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.