Alice Cooper – Good To See You Again
Alice Cooperin vuoden -73 legendaarisella Billion Dollar Babies -kiertueella tallennetussa elokuvassa Good To See You Again Alice Cooper on nyt ensimmäistä kertaa saatavana kotikatseluun soveltuvana versiona. Tästä puolentoista tunnin leffasta ei ole aiemmin julkaistu edes VHS:ää eikä se ole pahemmin pyörinyt teattereissakaan sitten 70-luvun. Ennakko-odotukset ovat siis korkealla eikä DVD onneksi tuota pettymystä. Giljotiinit, käärmeet ja muut oheisrekvisiitat täydentävät Cooperin alkuperäisbändin (eli Alicen lisäksi Dennis Dunawayn, Michael Brucen, Neal Smithin ja Glen Buxtonin) tarjoamaa teatraalisen rockin juhlaa, jota niin monet bändit ovat koettaneet enemmän ja vähemmän onnistuneesti plagioida.
Koska kyseessä on elokuva, mukana on myös täysin konserttiosioihin liittymätöntä juonellista toimintaa. Leffan alussa Alice bändeineen kyrsiintyy ohjaajalle, joka pyrkii kuvaamaan bändiä valkopukuisina ja sliipattuina Broadway-tähtinä. Bändi pistääkin studion lavasteet paskaksi ja lähtee kävelemään paikalta. Ohjaaja ei pidä tästä alkuunkaan vaan lähtee roomalaisen legioonalaisen (!) kanssa ajamaan takaa pakenevia pitkätukkia. Ohjaajalle tapahtuu matkalla yhtä sun toista mukamas koomista ja traumaattista, ja hän käy välillä selvittelemässä traumojaan psykiatrin kanssa. Kehyskertomuksesta on yritetty tehdä heko-heko-hauska, mutta lopputulos on luvattoman heikko ja pitkästyttävä. Onneksi nämä biisien väleissä näytettävät juonipätkät voi kuitenkin skipata ja keskittyä olennaiseen eli kunnon rock’n’roll-show’hun.
Livepätkät on kuvattu kahdelta eri hallikeikalta, mitä ei oikeastaan edes huomaa, koska lavasteet, juoni ja yleisön reaktiot ovat samat. Settilistaan ei hittien lisäksi juuri täytebiisejä mahdu, ja mukana ovatkin mm. Billion Dollar Babies, Elected, I’m Eighteen, No More Mr. Nice Guy, School’s Out ja Under My Wheels. Vaikka pian kuusikymppinen Alice on yhä yllättävän vetreässä kunnossa, on lavaelehdintä aivan omaa luokkaansa herran ollessa 25. Alice käy flirttailemassa yleisön kanssa keikkumalla aivan lavan reunalla, ottaa painimatseja soittajien kanssa, provosoi seksuaalisesti eleillään ja välineillään, viskoo ilmaan rahaa ja ilmapalloja, leikkii kuristajakäärmeiden kanssa, menettää päänsä giljotiinissa, keikistelee pitkävartisissa saappaissa, jahtaa jättimäisen hammasharjan kanssa kaunissääristä jättihammasta (!) ja aivan lopuksi koko bändi hyökkää Watergate-skandaalin parissa keikan aikoihin ryvettyneen presidentti Nixonin kaksoisolennon kimppuun ja tekee tästä selvää jälkeä. Tärkeässä roolissa ovat myös psykedeelisinä vilkkuvat valot ja bändin glamouria hehkuvat kuteet, jotka viimeistelevät täydellisen kokonaisuuden.
Vaikka minkälaisiin shokkielementteihin tottuneen nykyihmisen on monesti vaikea kuvitella miten näin viattomista elementeistä koostuvaa Alice Cooper -show’ta yritettiin 1970-luvulla kieltää jopa Englannin parlamentissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että populaarikulttuuri oli tuolloin vasta nuorta eivätkä ihmiset olleet tottuneet moiseen perinteisten sukupuoli- ja moraaliarvojen rienaukseen. Hipit olivat toki hätkähdyttäneet jo 60-luvulla, mutta heidän kiltit kukkaisrituaalinsa olivat pientä aggressiivisen Cooperin rinnalla. Vaikka Alicen valtakausi oli kuitenkin jo pian tämän filmin jälkeen ohi ja punkkarit pistivät arvomaailman monta kertaa pahemmin uusiksi, Cooperin merkitystä rock- ja nuorisokulttuurin kehitykseen ei voi kiistää. Heikoista elokuvaosuuksista huolimatta Good To See You Again, Alice Cooper on hieno katsaus teatraalisen rockin ja uudenlaisen musiikkikulttuurin syntyhetkiin.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-17
Arvostelija : Olli Koikkalainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.