Slave To The System – Slave To The System
Yhtyeen ulkoinen habitus kertoo varsin hyvin mistä on puhe eli rennosti groovaavasta yhdeksänkymmentäluvun alun grunge-sekoitteisesta vaihtoehtorokista. Vaikka yhtyeen jäsenistö on hankkinut jo runsain määrin kokemusta muistakin kokoonpanoista (mm. Queensryche), kuuluu soitossa silti paneutuminen käsillä olevaan asiaan ja varsinkin laulaja Damon Johnsonin välillä varsin sielukas ääni lataa kiitettävästi tunnelmaa purkkiin. Surffailu tapahtuu samoilla aalloilla, joilla Soundgarden ja Pearl Jam nousivat megasuosioon aikoinaan ja väillä tulee mieleen jopa Aerosmith, mutta riittävätkö panokset nykyaikana esimerkiksi Audioslaven kyytiin?
Slave to the System on nimestään huolimatta varsin radioystävällistä räminää ja itseäni häiritseekin yhtyeen debyytin vaaramomentin puuttuminen. Vaikka muutamissa kohdin, esimerkiksi aloitusraitojen Stigmatan, Ruby Wednesdayn ja toiseksi viimeisen kappaleen Ragdollin aikana selkäpiissä tuntuu pienenpieni väristys jostain alla piilevästä kieroudesta, on kokonaisuus liian pehmeästi leijailevaa huttua, joka ei tartu korvakäytävän seinämiin edes pakottamalla, hengenvaarasta nyt puhumattakaan. Kaikkein inhottavin piirre levyllä on sen ilkeämielinen leikki, jossa tarjottu tikkari vetäistään lapsen nenän edestä juuri kun tämä on tarttumaisillaan siihen. Levyn alun jopa katurockmaisesti uhoava aloituskaksikko nostaa veden kielelle mutta juuri kun olen tarttumaisillani syöttiin, vetäisee yhtye liinat kiinni ja aloittaa tyhjänpäiväisen jauhamisen. Tikkari vilahtaa taas viidennen kappaleen Cruze Out of Controlin, Disinfectedin ja jo mainitun Ragdollin kohdalla mutta muuten petetty lapsi jätetään yksin nuolemaan näppejään ja hautomaan veristä kostoa. Odotin levyn tunnelmallisemmilta paloilta melko paljon mutta ne tyytyvät vain antamaan viimeisen niitin epätoivolleni. Todella harmaat sävellykset onnistuvat vain nostamaan kuvia elämänsä juoneista katujen antisankareista. Mikä hirveintä, voin sieluni korvin kuulla näiden soivan erään varsin tunnetun suomalaisen aikuisempaan makuun suunnatun radiokanavan aalloilla.
Levy lupaa paljon, mutta jättää vähän. Kaksitoista kappaletta on liikaa, kun sekaan on saatu niin vähänlaisesti helmiä. Karsimalla materiaalia kolmasosan saattaisi levy pystyä pitämään jännitettä tarpeeksi korkealla, jotta aivokuoreni vastaisi jammailuun. Slave to the Systemin kierrättämistä ideoista syntyy parhaimmillaan sielua sykähdyttäviä renkutuksia, kuten yhtye itsekin osoittaa muutamalla biisillään, mutta toisaalta pieni persoonallisuuskaan ei olisi pahitteeksi. Yhtyeen ansioiksi on luettava osaavat muusikot ja erityisesti voimakas laulaja, mutta ikimuistettava ei tämäkään kombinaatio ole. Mikäli kuitenkin pidät suuresti mainitsemistani verrokkiyhtyeistä ja kyseisestä musiikinlajista ylipäätään, suosittelen antamaan mahdollisuuden myös Slave to the Systemille. Vaikka en henkilökohtaisesti löytänyt yhtyeen tarjoamia mahdollisuuksia, ehkäpä kellot soivat kuitenkin sinulle…
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-27
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.