Ajattara – Kuolema

Blackmetalli on useimmiten helppo yhdistää tahalliseen tai tahattomaan huumoriin, tai ainakin olankohautuksilla noteerattaviin ristinkääntölyriikoihin joita voi kuunnella tai olla kuuntelematta tahtonsa mukaan. Välillä on hyvä huomata olevansa väärässä. On pakko myöntää, että Ajattara todellakin on poikkeus säännöstä.

Vaikka suomenkielistä mustaa metallia on tehty jo pidemmän aikaa, tullaan jokaista vakavasti otettavaa suomi-black projektia vertaamaan Ajattaran debyyttiin ‘Itse’. Uusi pitkäsoitto, joka kantaa hilpeää nimeä ‘Kuolema’, ei häpeä debyytin rinnalla rahtuakaan – pikemminkin päinvastoin. Ajattara on todella mustaakin mustempaa metallia.

Runomitoissa kulkevat lyriikat ovat niin synkkää ja ahdistavaa kuultavaa, että tuntuu kuin valo pakenisi huoneesta, kun levyn aloitusraita Antakaa elää kajahtaa soimaan. Soitto kulkee läpi levyn melko perinteisellä linjalla, mutta on päivänselvää, että musiikin on tarkoitus toimia lähinnä taustana Ruojan (Amorphiksesta tuttu Pasi Koskinen) raa’asti murisemille lyriikoille. Usein blackmetal bändien lyriikoista ei saa selvää edes laulaja, mutta Ajattara ei päästä kuulijaansa niin helpolla; brutaalista laulutyylistä huolimatta Ruojan laulusta saa varsin hyvin selvää, ja ääni tunkee tajuntaan vaikka väkisin.

Kuolema on suoraan sanottuna helvetin hyvä blackmetal-levy. Musiikki on kuin suoraan suonkosteasta painajaismaisesta metsästä. Sanoitukset jättävät samanlaisen tunteen kuin todella vakuuttava kauhuelokuva, ja joskin musiikin sanoma saattaa olla hieman arvelluttava, on Koskisen kynänjälkeä pakko ihailla: Sato verta taivahasta / Puna hiekan kasteli / Aukes silmät mullan alla / Nyrkkiin koura kipristyy. Luulenpa, että äidinkielen opettaja olisi ylpeä, jos kehtaisi.

Kyllä se niin on, että mustan metallin ystävien on pakko hankkia tämä levy. Hypernopean ‘seitanhell’ räimeen ystävät eivät välttämättä osaa arvostaa Ajattaran valitsemaa linjaa, mutta totaalisen synkkyyden ja kauhun ystävät voivat hakea omansa pois heti, kun levy ilmestyy kauppoihin. Mielenterveysongelmista kärsivien tai helposti säikkyvien ihmisten kannattaa kuitenkin harkita. Taitaapa käydä niin, että allekirjoittanutkin uskaltaa uppoutua tähän levyyn seuraavan kerran vasta auringon paistaessa ja lintujen laulaessa…

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2003-03-20
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.