Various – Matti

Matti-elokuva oli odotetusti etenkin juoneltaan varsin yhdentekevä tuote, jonka tapahtumien kulku jäänee keltaiseen lehdistöön tutustumattomille täydeksi mysteeriksi. Tuttuun Solar Films -tyyliin kassa on kuitenkin kilissyt esimerkillisesti, ja eiköhän myös tämä elokuvan kylkiäisenä julkaistava soundtrack löydä tiensä muutamaan kotiin. Tarjolla on pääosin parin vuosikymmenen takaista suoraviivaista rockia, jolla korostetaan Nykäsen mäkihyppyuran kulta-aikoja: Peer Günt, Popeda, Europe ja Rainbow ovat mukana suuren yleisön tunnistamilla voimasoittoraidoillaan. Eppu Normaalilta kuullaan pirteä punk-kauden repäisy Poliisi pamputtaa, ja Sleepy Sleepers ilahduttaa laiskalla Bodya, Sporttia, Tsemppistä -huumorirenkutuksellaan. Hannu Leiden puolestaan venyttää tyylikästä jenkkirockia Havana Blackin Long Gone Boylla.

Metallisia sävyjä saadaan mukaan Stonen debyytiltä napatusta Escapesta sekä Timo Kotipellon tulkitsemasta Lennä Nykäsen Matti -avausraidasta, joka lieneekin yhtä elokuvasta leikattua puhe- ja laulupätkää lukuun ottamatta soundtrackin ainoa ennen julkaisematon kappale. Alun perinhän kyse oli Miljoonasateen tribuutista kosmonautti Juri Gagarinille, mutta sittemmin Sleepy Sleepers coveroi kappaleen ja omisti sen Nykäselle. Sävellys sopii Kotipellon äänelle yllättävänkin hyvin, ja tavallisesti sangen totisista laulumaneereista tunnettu vokalisti osoittaa näin taitavansa myös rennomman musiikin esittämisen.

Suurin kappalemäärä, kolme, on itseoikeutetusti varattu maestrolle itselleen. Klassiselta vuoden 1992 debyytiltä poimittu V-tyyli edustaa Matin kulttipoppia parhaimmillaan: hilpeän vanhanaikaiset kosketinsoundit ja konerummut nostavat kuin itsekseen tuopin kohti kattoa, ja letkeä kertosäe, jossa Matti itse ei varmasti päästä inahdustakaan, toimii idioottivarmasti. Debyytin nimiraita Yllätysten yö sen sijaan pudottaa leuan: kyseessä ei ole vanha tuttu versio, vaan tuoretta Ehkä otin, ehkä en -pitkäsoittoa varten äänitetty uusi otto. Laulusuoritukset ovat ilmeisesti ennallaan, mutta soundia on modernisoitu, ja etenkin bassottelussa on aivan uudenlaista 70-lukulaista groovea. Jos vanhasta levytyksestä saa helposti mieleensä Kummelin, päivitetty versio vie mietteet Lemmenlaiva-sarjaan. Myös lehdistön moraalia kritisoiva Samaa nauhaa on merkitty vuoden 2005 versioksi, mutta eroja alkuperäiseen on vaikea rekisteröidä. Kyseessä on joka tapauksessa vahva näyte Matin rock-osaamisesta, eikä ole ihme, että ralli on pysynyt vakaasti keikkojenkin soittolistoilla.

Kokonaisuudessaan soundtrack on varsin kirjava ilmestys. Suurin osa kappaleista lienee helposti saatavissa erilaisilla halpakokoelmilla, ja Matin musiikin intohimoiset kuuntelijat omistanevat Yllätysten yöstä joko alkuperäisen version tai uudelleenjulkaisun. Kohderyhmäksi jääkin se osa Suomen kansasta, joka ei varsinaisesti keräile musiikkia, mutta haluaa hyllyynsä kaiken mäkisankarin nimellä koristetun. Heitä tuskin on maassa aivan vähän.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-20
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.