Eki – Elämän Realismia

Erkki Lahtisen alias Ekin tarina on se tuttu. Takavuosille unohtunut into musiikintekoon herää uudestaan iän karttuessa. Luovuuden hedelmä puretaan kiekolle asti, kun biisejä on pöytälaatikossa useampi. Viemisiksi sukuloidessa, kenties?

Eki ammentaa omien sanojensa mukaan musiikkinsa suloiselta 70-luvulta. Tänä päivänä herra luottaa iskelmälliseen rokkiin, tai ehkä paremminkin rokahtavaan iskelmään. Sitä en tiedä, onko 30 vuotta sitten pelin henki ollut Kirka, Yes vai Black Sabbath, mutta Elämän Realismia koostuu rauhallisesta ja särövapaasta soitannosta. Arkisia ja koruttomia kuvauksia oikeasta elämästä.

Tätä lämminhenkistä luomusta riivaa pari ilkeää vitsausta. Ensinnäkin viritysmittariin kannattaisi tukeutua jatkossa ihan rohkeasti, sillä Ekin säestyssektio soittaa jatkuvasti sävelen pahemmalta puolelta. Lopputulos on kerrassaan piinaavaa kuultavaa. En myöskään jaksa ymmärtää, miksi maestro kainostelee elämänkoulimaa ääntään ihmeellisesti huokaillen. Fraseeraus tuo mieleen lähinnä Martti Servon, mikä ei liene ollut tarkoitus. Jos ääntä kerran riittää, pitää sitä myös rohjeta käyttää. Muutama mylväisy ennen äänitystä tai kunnon äänenavaus seuraavalla kerralla.

Tekemisen ilo on aina miellyttävää kuultavaa, mutta tässä tapauksessa tekniset huolimattomuusvirheet ja puolivillainen itseilmaisu vesittävät lopputulosta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-08
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.