Samae Koskinen – Vol. 1

En voi väittää olevani yllättynyt siitä, että Samae Koskisen ensimmäinen soololevy kuulostaa periaatteessa Sister Flolta suomenkielisellä laululla varustettuna. Vol 1.:stä määrittävät hyvin samantyyliset sävelkulut ja tunnelmat kuin Koskisen pääyhtyeen levyilläkin. Sen sijaan olen hämmästynyt siitä, kuinka luontevasti mies on osannut rytmittää suomen kielen pitkine sanoineen laulutyyliinsä sopivaksi. Koskisellahan ei omien sanojensa mukaan ollut tätä ennen mainittavaa kokemusta suomeksi laulamisesta.

Ei levy sentään täysin noudata kaavaa Sister Flo + suomenkieli = Samae Koskinen Vol 1. Levyn ilmeisin erikoisuus on sanoituspuoli, joka koostuu viiden eri lyyrikon panoksesta. Tekstit ovat luonnollisesti värittyneet kunkin kirjoittajan tyylin mukaan, mutta tunnelmiltaan ja teemoiltaan , Inka Nousiaisen, Saila Susiluodon, Sanna Karlströmin ja Tomi Kontion sanoitukset muodostavat yllättävänkin yhtenäisen kuuloisen kokonaisuuden.

Kansivihkossa kerrotaan Koskisen antaneen kirjoittajille ohjeeksi muutaman avainsanan, kuten “uusi alku”, “rakkaus” ja “luonto”, mutta löyhästi määriteltyjä aihealueita enemmän kappaleiden yhteen sitova voima lepää lauluntekijän pehmeä-äänisessä tulkinnassa ja tutussa sävellystyylissä. Haikeista melodioista ja nostalgisesta tunnelmoinnista ei näemmä voi välttyä, kun sävelkynää pitelee Samae Koskinen. Musiikilliset tehokeinot ovat paikoitellen liiankin tutunkuuloisia ja itseään toistavia. Luulisin, että pinnistämällä mies olisi saanut itsestään puristettua uusiakin ulottuvuuksia.

Yksi tällainen yritys on varmaankin muutamaan lauluun haettu korostetun suoraviivainen pop-poljento, joka sanoituksesta riippuen on synnyttänyt varsin mielenkiintoisia lopputuloksia. Levyn vahvasti aloittavassa Pakoon-kappaleessa menevä sävellys ikään kuin juoksee kilpaa Inka Nousiaisen tekstin kanssa, luoden vauhdin tuntua ja lennokkuutta. Röyhkän sanoittamassa Universumissa taas on vinhaa kontrastia.

Mä vedän verhot eteen
Laitan auki koneen
Mä en tarvii enempää
Mull’ on kaikkee hyvin

Tietokoneen suomaan virtuaalitodellisuuteen uppoutuneella kertojahahmolla ei mielestään ole ongelmaa. Duurivoittoinen sävellys tukee kertomaa, mutta teksti huutaa tulkintaa, jossa päähahmolla ei tosiaankaan mene hyvin. Mutta näkisin tässä muunlaistakin jännitettä. Nykyajan tietotekniikan hallitsemassa maailmassa, jossa me kaikki olemme tavalla tai toisella “nörttejä”, ei tietokoneriippuvuus ole yksiselitteisesti määriteltävissä tai paheksuttavissa. Siksi päähenkilön itsevarmuus, jopa röyhkeys, on helppo ymmärtää. Loistava kappale vähän käsitellystä aiheesta. Se onnistuu myös herättämään ajatuksia siinä missä levyn muut kappaleet ovat ennemminkin tunnelmapainotteisempia. Tunnelmaltaan harmonisimmaksi teksti/sävellys-sulaumaksi on nostettava niin ikään Röyhkän sanoittama Hän asuu näillä kulmilla.

Vol 1. on Samae Koskisen vahva ensiaskel suomenkielisen musiikin parissa. Todellisia kestokuunteluun soveltuvia helmiä levyllä on kourallinen, mutta se ei tarkoita, että levy olisi muuten keskinkertainen tai huono. Ilman hienoja sanoituksia jotkut kappaleet jäisivät kuitenkin b-luokan Sister Floksi. Esimerkiksi Sunnuntaissa Nousiaisen sanalliset oivallukset pelastavat paljon. Kokonaisuutena levy on eheä, nimenomaan 70-lukulaisuutta henkivän tunnelmansa puolesta. Perinteisen kompaktit sovitukset pitävät albumin miellyttävän pituisena, alle 40-minuuttisena, mikä entisestään vahvistaa entisaikojen pop-levy-vaikutelmaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.