Syöttöpaine – 512

Säröriffit, suomen kieli ja raastavasti valittava laulu ovat helsinkiläiseen Syöttöpaineiseen sopivia kuvauksia. Kyseessä on neljän nuoren miekkosen (ikää 16 vuotta) bändi, jonka 40-minuuttisen demon lähes jokainen biisi muistuttaa kiusallisen paljon Smakin tuotantoa. Kappaleet rakentuvat periaatteessa ihan mukavasti, mutta tätä turhan pitkää debyyttiä ei voi kehua juurikaan korvia hiveleväksi.

Levyltä ei erotu kovin paljon eri sävyjä, sillä biisit toistavat samaa kaavaa eikä äänen laatukaan huimaa päätä. Avausbiisi Rauhoita minut on kuitenkin aavistuksen massaa parempi, koska rakenne on ainakin kunnossa ja kitara särisee asiallisesti. Laulaja Mortti Koskelinin turhan eläytyvä ja Kalle Lindrothia tapaileva tulkinta ei kuitenkaan sovi kuvaan sen paremmin tässä kuin muissakaan kappaleissa. Toinen positiivisempi veto on Salaisuus, joka on yleislinjaa vähän raskaampi. Mukaan mahtuu vielä pari muutakin asiallista tekelettä, mutta valtaosaa levystä leimaavat tylsyys ja Smak-plagioinnit.

Vaikka 512:sta irtoaakin paljon kritisoitavaa, Syöttöpaine ei ole alkuunkaan toivoton tapaus. Soittotaitoa jätkiltä löytyy, eikä rakenteissakaan ole moittimista. Kiekko on kuitenkin auttamattomasti liian pitkä demoksi, joten ensi kerralla suosittelisin lähettämään max. neljän biisin tuotoksen, jonka sisältö olisi hiottu kunnolla loppuun asti. 512:sta jää ikävän hutiloitu maku, mutta sen siistimiseen Syöttöpaineella on potentiaalia.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-17
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.