Dirty Projectors – Highlights From The Getty Address

En äkkiseltään oikein tajua tämän julkaisun pointtia. Suomen BV2 Produktions on irroittanut viisi raitaa amerikkalaisen Dirty Projectors -yhtyeen viimekeväiseltä The Getty Address -albumilta ja julkaissut ne uudestaan EP-muodossa. Näin vajaan tunnin mittainen yhtenäinen kokonaisuus on typistynyt alle puoleen alkuperäiskestostaan. En varmaankaan ymmärrä kaikkia pienjulkaisijan realiteetteja, mutta eikö se olisi ollut sama julkaista levy kokonaisuudessaan, eikä tällaisena tynkäversiona? Tuskinpa tiivistelemällä saa houkuteltua lisää porukkaa kauppoihin, sen verran erikoista kamaa tämä kuitenkin on.

Itse musiikkiin. Dirty Projectors -pääpiru Dave Longstrethin edesottamukset ovat jo aikaisemmin osoittaneet oireita jonkinasteisesta suuruudenhulluudesta, mutta The Getty Address vie kyllä voiton. Edellisestä Slaves’, Graves and Ballads -levystä tutut monimutkaisesti kiemurtelevat melodiat jousineen ja puhaltimineen ovat läsnä tässäkin, mutta lisäkerrostumia kokonaisuuteen tuo naiskuoro ja glitch-estetiikkaa hyödyntävä jälkikäsittely. Ja jos siinä ei ollut mahtipontisuutta ja kunnianhimoa kylliksi, on tässä lisäksi kyseessä eräänlaisesta oopperasta, jonka päähenkilönä seikkailee Don Henley. Kyllä, juuri se nimenomainen Eagles-mies. Soppaan on myös sekoitettu atsteekkihallitsija Montezuma ja 9/11-jälkitunnelmia.

Vaikuttaa aikamoiselta sekasotkulta, mutta jos se sitä joskus onkin, on se sitä lähinnä tarinan tasolla. Musiikin tasolla Dirty Projectors toimii aivan oman luonnollisen logiikkansa mukaisesti. The Getty Address on näkemyksellisintä fuusiointia mitä vastaan on tullut pitkään aikaan. Longstreth risteyttää saumattomasti modernia orkesterimusiikkia, jazzia, electronicaa, roots-henkeä ja pistää vielä parhaimmillaan kaiken svengaamaan nyrjähtäneen funkisti. Don Henleyn roolin itse laulavan Longstrethin veijarimaisesti vääntyilevä falsetti luo myös oivallisen kontrastin klassisten soittimien tummalle jylhyydelle.

Mahtavaa, että joku keksii tällaista ja kaiken lisäksi onnistuu toteuttamaan sen näin henkeäsalpaavan vaikuttavalla tavalla. Musiikki on myös huolella tuotettu ja hiottu, jokaista nykivää yksityiskohtaa myöten. The Getty Address on pitkän työn tuloksena syntynyt, upeasti aaltoileva kokonaisuus. Siksi tuntuukin omituiselta kuulla teos ”kohokohtiinsa” puristettuna. Alkuperäisessä versiossa on toki suvantoa, ilmaa ja toistoa, mutta näillä kohdilla on myös roolinsa draaman kaaressa.

Ei BV2 Produktionsin julkaisema tiivistelmä huono ole. I Will Truck– ja Not Having Found –helmet ovat mukana ja muutkin valinnat tuntuvat omalla tavallaan loogisilta, vaikka tuntuvatkin painottavan saatteessa mainostettuja “princemäisiä” piirteitä. Highlights From the Getty Address sisältää kuitenkin yhden kardinaalimokan. Hieno, tunnelman asettava aloitusraita I Sit on the Ridge at Dusk on jostain käsittämättömästä syystä jätetty pois.

Alkuperäinen The Getty Address ansaitsee täydet pisteet, mutta tämä EP-versio on hieman kyseenalaisempi tapaus. Toisaalta ei voi olla huomioimatta, että kappaleet on irroitettu kontekstistaan, ja toisaalta musiikin nerokkuus tulee ilmi näinkin. Ehkä tämä on palvelus niille joiden pinna ei kestä täyttä tuntia Dave Longstrethin rönsyilevää visiointia. Itse tilaisin kyllä täysmittaisen version jenkeistä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-08
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.