Extaasi – Rujo

Turun seudulta kotoisin oleva Extaasi on vihdoin julkaissut debyyttialbuminsa. Jo vuonna 1995 perustettu bändi on saanut koottua Rujo-albumille 12 raitaa. Bändin musiikkia on kuvailtu metallisävytteiseksi rockiksi, mutta oikeastaan kyseessä on pikemminkin rocksävytteistä metallia. Extaasi jatkaa suomenkielisen metallin perinnettä, ja musiikki tuokin mieleen hetkittäin mm. Kotiteollisuuden.

Soundit ovat pääpiirteissään kohdallaan, tosin rumpusoundeissa esiintyy lievää onttouden tuntua ja pellit kalskahtavat ikävästi korvaan. Äänimaailma on kuitenkin riittävän tuhtia ylläpitääkseen tuntua metallisesta materiaalista. Biisit noudattavat yksinkertaista kaavaa, mutta Extaasi on kehitellyt mukaan hetkittäin ihan tarttuviakin kohtia. Biisit ovat irrallisina ihan hyviä ja toimivia kokonaisuuksia. Liiallista itsensä toistamista ei pahemmin esiinny. Heikkona kohtana on albumin loppupuoli, jossa hyvät ideat tuntuvat loppuneen kesken.

Toisen raidan virkaa pitävä Orja sisältää tarttuvan kertosäkeen, eikä biisi muutenkaan ole heikko. Sanoitukset uhkuvat kapinahenkeä ja sanoma menee perille. Pyhimys vai perkele? -biisin aloittavat kitarat osoittavat jälleen sen, että kitara on ennen kaikkea rytmisoitin. Yhden soinnun varassa roikkuvat rytmiä soittavat kitarat ovat metallissa jo melko kliseinen juttu, mutta tämä keino tuntuu silti aina tehoavan ja tuovan mukaan lisää voimaa ja vääntöä. Mielessä onkin jo sitten huono esimerkki yksinkertaisuuden tehovoimasta. Kyseinen raita ei tuo albumille mitään uutta, muttei myöskään toista kunnolla vanhaakaan. Jääprinsessa aiheuttaa vain tuskastumista. Kyseinen biisi ei saa yhtäkään mittaria värähtämään. Biisi kuulostaa melkeinpä juuri autotalliin perustetun bändin kymmenen minuutin tuotokselta, eivätkä sanoitukset korjaa tilannetta.

Rujossa on kuitenkin potentiaalia. Albumi sisältää kasan vakuuttavia biisejä, ja vaikka sekaan onkin eksynyt muutama köyhempi esitys, eivät ne pilaa liikaa kokonaisuutta. Extaasin musiikissa on potkua ja runtataan-läpi-vaikka-väkisin -asenne toimii. Vaikutteet kuuluvat vielä selvästi musiikista läpi, mutta omaa linjaa voi aina hioa lisää.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-06
Arvostelija : Sini Hytönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.