Gaurithoth – Gaurithoth

Kotimaan pikkunimi Gaurithoth oli aikaisemmin jäänyt allekirjoittaneelta vaille syvempää tuttavuutta, mutta bändin nimeä kantavalla kakkoslevyllään se lunastaa paikkansa minun ja varmasti monen muunkin black metallistin seurantalistalla. Levy sisältää ripeää ja sangen suoraviivaista mustaa metallia, josta välittyy itsevarmuus ja into tätä musiikkia kohtaan. Pääosassa ovat ilkeät riffit ja synkät melodiat, joita tuetaan tasaisesti taustalla vyöryvällä rumputulella ja aggressiota tihkuvalla black metal –rääkymisellä.

Parhaimmillaan levyn kitaramelodiat leikkaavat suoraan kuuntelijan tajuntaan intensiteetillä, johon kaikki black metal –levyt eivät puuduttavine äänivalleineen yllä lainkaan. Itselleni onnistuneimmat hetket tuovat mieleen alkuaikojen Thyrane-levytykset, mutta mielleyhtymiä on varmasti yhtä monta kuin kuulijoitakin, sillä kovinkaan omaperäisistä materiaalista ei ole kyse. Paikoin kappaleita väritetään kevyempää pakanametallia muistuttavilla poljennoilla, jotka kyllä tuovat kappaleisiin lisää ilmettä ja tarttuvuutta, mutta onnistuvat paikoin myös rikkomaan niiden hartaan tunnelman.

Alusta lähtien huomio kiinnittyy levyn huolelliseen tuotantoon: äärimmäisestä asenteestaan huolimatta yhtye ei ole lähtenyt leikkimään tunkkaisten soundien kanssa, vaan mallia on pikemminkin otettu kuuntelijaystävällisyyteen ja kivoihin fiiliksiin tähtäävistä levyistä. Tässä tapauksessa homma kuitenkin toimii, sillä levyn materiaali on sen verran tiukkaa puristusta, että sumusoundeilla sen punainen lanka katoaisi kuuntelijalta hyvinkin nopeasti. Nyt yhtye jyrää päälle ilman että kuuntelijan tarvitsee pelkästään luottaa Keisari-vokalistin sanaan.

Tiukasta paketista huolimatta tämä levy ei vielä nosta Garithotia suomalaisten black metal –kärkinimien joukkoon. Levyllä on monta vahvaa hetkeä, mutta mukaan mahtuu myös keskinkertaisempaa polkemista. Koruttomasti teemaansa käsittelevän Verijuhlan lisäksi yksikään kappale ei kerjää uusintakierrosta, ja edellä mainitun rutistuksenkin suurin valtti ovat sen brutaalit lyriikat, jotka muista kappaleista poiketen tulkitaan sillä vähemmän ääntämisvaikeuksia aiheuttavalla kielellä. Kyseessä on kuitenkin vahva black metal –levy, joka toivottavasti takaa Gaurithothille sen ansaitseman huomion genren piirissä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-22
Arvostelija : Mika Koskela

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.