Diablo – Mimic 47

Vuonna 2004 ilmestynyt Eternium nosti Diablon kotimaisen metallin kuninkuusluokkaan, ja levy olikin niin tiukka paketti, että orkesteri käytännössä luuttusi muilla suomalaisilla tekniikkametallibändeillä lattiaa. Levyllä yhtye myös jalosti huippuunsa jo käsitteeksi muodostuneen soundinsa. Nyt muutaman vuoden kuluttua yhtye palaa parrasvaloihin ja todistaa kuuluvansa yhä suomihevin valioliigaan.

Mimic 47 tuntuu tutulta heti ensitahdeistaan asti. Jos joitain muutoksia musiikkiin on kahden vuoden aikana tullut, ovat ne enemmänkin hienosäätöä kuin radikaaleja kokeiluja. Tiedossa on siis murskaavia riffejä, tyylikästä rytmi-iloittelua ja helvetinmoista soitantaa. Varjopuolena on, että levy tuntuu hieman kertaalleen pureskellulta. Mimic 47 on loppujen lopuksi kuin päivitetty versio Eterniumista.

Toisaalta, mitäs sitä hyvää vaihtamaan. Näilläkin eväillä Diablo nousee korkealle perusjytkeen yläpuolelle. Neljän muusikon muodostama orkesteri on teknisesti aivan käsittämättömän taitava yksikkö, jonka jäsenet pelaavat yhteen kuin Brasilian futismaajoukkue. Diablon musiikki on paikoin huomattavankin progressiivista heviä, mutta se hengittää vapautuneesti, ja biisien kimuranteimmatkin mutkat istuvat saumattomasti tylyyn kokonaisuuteen.

On kyllä harmi, ettei vokalisti Rainer Nygårdin ilmaisu ole petraantunut. Toki mies kuulostaa kiukkuiselta kuin karhu, mutta jonkinlainen monotonisuus ja kömpelyys Nygårdin esitystä värittää. Tämä johtunee pitkälti siitä, ettei englanniksi huutaminen vain suju mieheltä luontevasti.

Aika paatunut pitää hevidiggarin kuitenkin olla, jos ei saa vatsaansa täyteen Damienin, Rebellion of Onen, D.O.A.:n tai levyn nimibiisin kaltaisista raivonpurkauksista. Hyvä levy ja tiukka bändi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-06
Arvostelija : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.