Fireball Ministry – Their Rock Is Not Our Rock

Suhteellisen pienestä yhtyeestä melko vauhdikkaasti isojen nimien kanssa keikkailevaksi nimeksi nousseen Fireball Ministryn uutta levyä on meikäläisen, kuten varmasti monen muunkin, taloudessa odoteltu sangen innokkaasti. Edellinen The Second Great Coming –nimeä kantava julkaisu oli erittäin makoisasti onnistunut yhdistelmä rullaavaa rokkia ja raskaita, hevivivahteisia riffejä. Kliinit, tuplausten kanssa toimivia harmonioita esitelleet vokaalit antoivat paketille loppusilauksen, tehden levystä yhden viimeaikojen parhaista rokkialbumeista.

Uutukaisellaan poppoo jatkaa hyväksi havaitulla kaavalla ja tarjoilee 10 kipaletta tunnistettavaa Fireball-rokkia. Rumpukompit ovat pääosin sangen suoraviivaisia ja toimivat erittäin hyvin puskien kappaleita keskitemmolla eteenpäin. Kitarat murisevat tehokkaasti ja vaihtelevat säkeistöjä tukevien, dempattujen rokkiriffien ja kertosäkeistä löytyvien powersointujen välillä. Homma toimii ja varsinkin muutamissa kappaleissa kertosäkeistöjen aikana kuultavat avonaiset soinnut ja päälle asetellut lauluharmoniat ovat komeaa kuultavaa. Useamman laulajan ja raidan käyttäminen onkin yhtyeen vahvoja puolia, joka on tullut todistetuksi jo yhtyeen aiemmilla tuotoksilla. James A. Rota II:n miehekäs, mutta sointuva ulosanti saa hienoa tukea Emily J. Burtonista ja antaa monille kohdille paljon enemmän syvyyttä kuin jos kaiuttimissa möykkäisi vain yksi henkilö.

Levy ei toki ole täydellinen ja muutamat asiat jäivätkin kaivamaan mieltäni. Ensinnäkin vokalisoinnissa on otettu takapakkia. Mukana on toki paljon hienoja hetkiä, mutta heti ensimmäisessä kipaleessa mukaan tungettu käheä, ärisevä laulu ei vain istu mukaan. Ilmeisesti tällä on haettu lisää rankkuutta, mutta lopputulos on pakotetun kuuloinen ja ärsyttävä. Yhtyeen vahvuus onkin mielestäni ollut enemmän riffien munakkuudessa eikä laulun räkäisyydessä. Toinen asia, joka jäi häiritsemään, on riffien ilmeettömyys ja jopa tylsyys. Edelliseltä levyltä löytyvien helmien kaltaisia kipaleita ei varsinaisesti hyppää esiin ja uusi platta onkin selkeästi tasapaksumpi. Kipaleet avautuvat tosin pikkuhiljaa ja mukana on oikein hyviäkin hetkiä, mutta samaa räiskyvyyttä ei tällä kertaa löydy.

Kaiken kaikkiaan Fireball Ministry osoittaa osaavansa asiansa ja uskallankin suositella bändiin tutustumista, mikäli raskas, riffivetoinen rokki kolahtaa. Kehoitan tosin aloittamaan aiemmasta täyspitkästä, sillä tämä levy ei mielestäni tarjoile yhtyettä parhaimmillaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-15
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.