Ääniportti – Letargia

Pikkuisesta Vaalan kunnasta kajauttava Ääniportti on viisihenkinen bändi, jonka ulosanti on kallistumassa tällä neljännellä äänitteellä entistä raskaampaan suuntaan. Kyseessä on “vahingossa” ihmisen eksyneisyyttä kuvaavaksi teemalevyksi vääntynyt kolmen biisin paketti. Kappaleet nojaavat pääosin vahvaan särökitaraan ja riffeihin, mutta taustalla kuuluu myös pehmeämpiä syntikkaosia. Homma toimii pääosin hyvin, mutta lauluun kaipaisi enemmän voimaa.

Letargian (joka tarkoittaa kuulemma syvää horrostilaa, josta ihminen herää vain hetkeksi) käynnistää komeasti rokkaava Paljas maa. Biisissä on niin vauhtia, voimaa kuin tarttuvuuttakin, mutta vokalisti Sami Vänttisen ääni puuroutuu aavistuksen kertsissä. Myös Ihmisen hauta rakentuu riffin ja särökitaran varaan ja toimii asiallisesti, vaikkei olekaan aivan yhtä tarttuva kuin Paljas maa. Platan päättävä Kylmä taivas osoittaa, että bändiltä löytyy sävellystaitoa myös muuhun kuin kotiteollisuusmaiseen runttaukseen. Kyseessä on nimittäin hempeämpi ja hitaampi kappale, jossa syntikka pääsee paremmin esiin.

Ääniportilla on pullat varsin mukavasti uunissa. Raskas särövääntö tuntuu hyvältä tyylivalinnalta, sävellyksistä löytyy vaihtelevuutta eivätkä sanoitukset ole kaikkein tavallisimpia. Jonkin verran hienosäätöä meininki kuitenkin kaipaa. Ensinnäkin huutopohjainen laulu kertosäkeissä ei oikein istu kokonaisuuteen, joten kertsejä voisi koittaa eri tyylillä. Toisena vinkkinä mieleen tulee syntikoiden nostaminen kuuluvammaksi raskaan kitaroinnin takaa. Mutta mitään perustavanlaatuisia muutoksia ei kannata tehdä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-15
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.