Inka – Päiväintasaaja

Jämijärveltä kotoisin oleva Inka täydentää kotimaista rock-armeijaa. Omien sanojensa mukaan yhtye kokee itsensä jatkumona Kauko Röyhkän, Maj Karman ja CMX:n musiikille. Näiltä vertauksilta ei suuremmin EP:llä voi välttyä. Näitä Yrjänän jalanjäljissä astelevia yhtyeitä on liikaa. Ne ovat yleensä toinen toistaan heikompia hiilipaperikopioita paskasta. Onneksi Inka onnistuu enimmäkseen välttämään nämä suurimmat sudenkuopat, kuten Yrjänän mustalaismaisen laulumaneerin apinoinnin ja Maj Karman turhanpäiväisen tekotaiteelliset sanoitukset.

Avausraita Neonissa kitarariffi junnaa miltei stoner-tyyliin, mutta soundit ovat ikävän pliisut. Sanoitukset menevät onneksi hieman ohi huomion keskittyessä kitaroihin. Akustisesti progehtava Juokse tuo mieleen Kauko Röyhkän alkumetreillään. Vauhtiin päästyään kaikuja kuullaan jopa Musta Paraatista. Meri–kappale onkin sitten tätä hirveintä CMX-apinointia. Solassa alun utuiset kitarat herättävät mielenkiinnon ja kertosäkeessä kaiutetut kitarat sekä kaukainen laulu haaksirikkoutuvat väliosan Maj Karmaan. Lopun alkuun -kappaleeseen käyvät täysin samat kommentit kuin Meri–biisiin. Päiväintasaajassa on sovituksia selvästi mietitty paremmin kuin muissa. Kappaleen akustispoljentoinen polveileva rytmi ja heläjävä kitarointi nostavat sen levyn parhaaksi viisuksi. Tässä raidassa ei sanoitustenkaan osalta tarvitse tuntea myötähäpeää.

Inkan musiikissa on selvästi omaperäisiä juttuja, mutta niitä ei ole vielä osattu täysin nostaa esiin rasittavien CMX:n ja Maj Karman alta. Tämä ongelma on nimenomaan sanoitus- ja vokaalipuolella. Polttakaa edellämainittujen yhtyiden levyt ja ottakaa yliannostus progea!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-09
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.