D-A – d3ViL M4k3-up

Kuopiolaiskaksikko D-A ei säväytä nimellään, eikä sen neljännen demojulkaisun tahallisen provosoiva otsake d3ViL M4k3-up voisi juuri olla luotaantyöntävämpi. Yllätys onkin melkoinen, kun valkoiselta cd-r-levyltä paljastuu pirteintä pitkään aikaan vastaan tullutta demotason materiaalia. Yhtyeen tyyliä voi kuvailla 80-lukulaiset hevivaikutteensa hyvin tiedostavaksi melodiseksi hard rockiksi, josta ei koukkuja puutu. Antti Heikkisen notkea ja todella laajaskaalainen ääni tuo mieleen Timo Kotipellon ja jopa Justin Hawkinsin. Ajoittain stratosfäärien korkeudelle venyvät kiekaisut eivät kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus, vaan ne palvelevat eleettömän varman soiton kanssa yhteistä kokonaisuutta, laadukasta kappalemateriaalia.

Avausralli Diver Down on vielä melko tyypillinen rockrepäisy, mutta toiseksi sijoitettu Salvation on millä tahansa mittapuulla äärimmäisen mietitty ja laadukas kokonaisuus. Kappale on tunnelmallinen balladi, joka vie poikkeuksellisen onnistuneesti ajatukset leppoisiin kesäiltoihin laadukkaassa seurassa. Loistavasti sovitettu lauluraita, taustalla helisevä akustinen kitara sekä HIMin When Love And Death Embracesta tutut kosketinsoundit sopivat erinomaisesti yhteen. Rytmiryhmän tasaisella naputuksella etenevä Tattoo On My Skin onnistuu yhtä lailla hienosti, ja hieman alkuaikojen Guns n’ Rosesilta maistuva rockrepäisy Not About Me tunnetilasta riippuen joko riemastuttaa tai raivostuttaa kertosäkeensä hullulla This is gonna drive me crazy -kiekaisulla. Demon päättävä keskitempoinen nimiraita on melankolisempaa perusrockia, joka ei herätä yhtä voimakkaita tunteita, mutta puolustaa paikkaansa.

Kyseessä on yhtyeen neljäs julkaisu, joten tyyliä on toki ehditty hioa pitkään, mutta parhaimmillaan duo saa aikaan kadehdittavan hyvää jälkeä. Kappaleet ovat sopivan mittaisia, tunnelmia vaihdellaan osuvasti, soittimia ja pieninä mausteina toimivia konesoundeja on sekoitettu hyvällä maulla, ja kaiken kruunaa ammattitaitoisesti ja tunteella ääntään käyttävä vokalisti, joka ei kuitenkaan tyrkytä itseään liikaa esille. Tekijöillä on ollut siinä määrin hyvä tyylitaju, ettei paluupostissa auta kuin tarjota papukaijamerkkiä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-22
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.