Crucified Barbara – In Distortion We Trust

Tukholmalainen mimminelikko laittaa kurvit suoraksi ja kaljatölkit mutkalle, sillä sen verran rankasta ja bensiininkatkuisesta rokkiyhtyeestä on kyse. Tätä levytystä kuunnellessa tulee ihmetelleeksi, että missä luuraavat meidän kotoiset, yhtä hyvin tehdyt ja ennen kaikkea yhtä hyvältä kuulostavat mimmiyhtyeet. Ensimmäisenä tulee mieleen Thee Ultra Bimboos ja naapurista vastaavasti Drain Sthlm. Voi voi, kyllä se ero on huomattava. Eihän näistä kotimaisista yhtyeistä voi edes puhua samalla viikolla kuin naapurin vastaavien kanssa on ollut tekemisissä.

Tämä debyyttialbumi on hiottua, mutta niin räkäistä ja samalla spontaanin oloista. Lieneekö sellainen mahdollista, mutta tässä malliesimerkki toimivasta rokista naisten kynästä. Yhtye nojaa pitkälti vahvoihin sävellyksiin, toimiviin ja raskaisin riffeihin, sekä etunenässä Mia Coldheartin hunajaiseen, sekä samalla tiukkaan lauluun. Pääsääntöisesti tässä lauletaan miehistä, kaljasta ja pakokaasun katkusta, joten maailmaa ei olla parantamassa. Korkeintaan korjataan omaa huonoa oloa aamuisella korjaussarjalla. Harlikalle lisää öljyä ja omalle koneelle lisää olutta.

Parhaimmillaan yhtye on verevissä riffeissä ja kertosäkeissä, joita tarjotaan Play Me Hard -kappaleella heti kiekon aluksi, sekä tarttuvalla Losing The Gamella. Näiden vastustamattomat kertosäkeet sulattavat jokaisen rokkarin sydämen, ellei kansivihkosen kuviin ole tullut tutustuttua sitä ennen. Se on sitten viimeinen tekijä, joka saa puntin elämään. Kolmas mainitsemisen arvoinen kappale on levyn nimibiisi, sillä In Distortion We Trust on siinä mielessä mukava ralli, että kaiken melodisuuden ja rullaavuuden keskelle on vokaleihin ympätty murinaa. Aika odottamaton veto, eikä lainkaan hassumpi sellainen.

Selkeästi tässä on kyseessä hauskanpito eikä mikään ryppyotsaisuus, eikä se voi olla kuulumatta jäljessä. Levystä tulee mieleen kesän perjantaiset fiiliksenkohotukseen tähtäävät alkuillat ja niiden aikana nautitut oluet. Taidanpa näin räntäsäteen keskellä korkata yhden huurteisen, laittaa stereoita muutaman naksun kovemmalle ja antaa barbaran naulita itseni ristiin. Heja Sverige, igen!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-25
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.