Legion Of The Damned – Malevolent Rapture

Hollanti, tuo ihanaisten tulppaanien ja mielipuolien tuulimyllyjen maa! Jotta maasta ei saisi liian kiillotettua kuvaa, on parasta esitellä kaikelle kansalle uuden polven kuolemankyntäjä Legion Of The Damned. Vaikka yhtye tarjoileekin jotain uutta oman maansa mittakaavassa, ei se välttämättä tuo mitään uutta suomalaisten deathrash-fanien ruokaympyrään. Toki levyltä löytyy niin hölkkääjien kunnonkohotuksen kannalta olenaisia tempolukemia kuin maantiekiitäjillekin suunnattua kaahausta, mutta toteutus on kaikin puolin niin arkipäiväistä, että hernekeittokin alkaa opiskelijan ruokapöydässä näyttämään gourmetpäivälliseltä. Alan olla jo siinä iässä, ettei minulle tarvitse aivan kaikkea pureskella valmiiksi.

Malevolent Rapture on soitannollisesti tiukkaakin tiukempi paketti ja tuotannoltaan levy on ruuvattu kaikkien kuolometallin sääntöjen mukaan. Rummut jylisevät nostattaen esi-isäsi haudasta, kitarasoundi on raskas ja raaka ja repii permannon kuin permannon hammastikuiksi, ja laulaja tuntuu räkivän suoraan kasvoillesi. Ensimmäisen biisin ryhtyessä paukuttamaan kaiutinelementtejä alkaa tanssijalka välittömästi vispata villisti zambalaijaa, mutta kun kappaleet seuraavat toisiaan lähes identtisin kiemuroin ja hahmotus eri biisien alkamis- ja päättymiskohdista hämärtyy, rupeaa jalkaakin turhauttamaan. Missä viipyvät huippukohdat, joissa kannat jysähtävät katosta läpi, ja suvantokohdat, joissa hoivata varvasparkojen rakkoja? Ennen kuin kumpiakaan ilmestyy, on levy ehtinyt jo pyörähtää päätöspisteeseensä, ja pettymys on suuri. Kunpa tätä hiljaisuutta olisi ilmestynyt jossain lätyn keskivaiheillakin… Hidastepompuiksi tiellä tuhoon voitaneen laskea Into The Eye Of Stormin ja Bleed For Menin hypnoottisesti jurnuttavat kertosäkeet, mutta pitemmän päälle nekin onnistuvat nostattamaan vain korvien välistä painetta. Malevolent Rapture sisältää helposti omaksuttavia riffejä, jotka kertakuulemalta repivät korvalehtiä suuntaan jos toiseenkin. Valitettavasti kertakäyttöisyyskerroin on liian suuri, jotta tätä levytystä muistaisin ilolla enää kuukaudenkaan päästä. Puhumattakaan saatekirjeessä hehkutetusta laulajan monipuolisuudesta. Kyllä se sama happolasti tuntuu siellä kurkussa kutittavan koko levyn mitalta.

Legion Of The Damned voitaneen luokitella krapulahakuiseksi ryyppäysrässiksi. Humalan nostatus onnistuu varmasti näiden hollantilaisten avustuksella, sen verran asiallaan omistautuneesti Legion Of The Damnedin rässäys tutisuttaa polvia, ja mitä enemmän alkoholia kuluu, sen paremmin varmistetaan, ettei kukaan paikalla olleista muista Malevolent Rapturesta riffiäkään. Näin levyä voi hyödyntää yhä uudestaan ja uudestaan. Jos tarvitset pikaisesti tilapäistä taustamusiikkia hakatessasi päätäsi seinään, voinet varsin hyvillä mielin käydä lunastamassa yhden Malevolent Rapturen lähimmästä apteekistasi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2006-03-11
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.