Sepultura – Dante XXI

Jumalaisesta näytelmästä (Inferno-osasta) ammennettu nimi ja useat sanoitukset ilmeselvästi viittavat, että helvetti olisi lopullisesti irti 21. vuosisadalla. Valitettavasti Sepulturan piru on tainnutettu jo aikoja sitten Max Cavaleran lähtiessä bändistä Soulflyn nokkamieheksi.

En pidä Derrick Greenin ääntelystä, mutta se ei ole ainoa syy, miksei uusi Seppo-kiekko iske. Tällä kertaa Sepultura-albumilla kuullaan täyden klasariorkesterin lisäksi jousia. Kuulostaa mielenkiintoiselta idealta, mutta pääosin ne kuulostavat täysin päälleliimatuilta koristeilta, eikä voi välttyä Soulfly-vertaukselta. Maxin sekoitus metallin ja etnomusiikin välillä on huomattavasti mielikuvituksellisempaa.

Hyvääkin uudelta kiekolta löytyy. Andreas Kisserin aliarvostettu riffikäsi on suoltanut nipun tehokkaita ja tarttuvia kitarasahauksia ja riffejä. Igor Cavaleran rumpupatteristo on kovalla koetuksella ja edelleen avainasemassa Seppojen musiikissa. Mitään ennenkuulematonta rumpuinfernoa Igor ei kuitenkaan tarjoa.

Päätösraita Still Flame yrittää vielä nimellään todistaa, ettei Sepultura ole menneen talven lumia. Valitettavasti alamäki jatkuu edelleen. Green-aikakauden Seppojen mielenkiintoisin julkaisu on edelleen cover-levy Revolusongs, mikä kertoo karusti, mistä kiikastaa. Hyviä biisejä kaivataan kipeästi ja klassikkoraidat odottavat kirjoittajaansa. Yhtään Arisen, Territoryn, Inner Selfin tai Rootsin kaltaista klassikkoa ei yksinkertaisesti Dantelta XXI:ltä löydy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-04-04
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.