Norther – Till Death Unites us

Uransa alusta lähtien ristiriitaisia tunteita herättänyt Norther-viisikko on pitänyt yllä vilkasta levytystahtia. Alkuvuodesta 2002 julkistettua pirteää debyyttiä ovat seuranneet yksi lyhyt- ja kolme pitkäsoittoa, joten nyt neljä vuotta myöhemmin ollaan jo neljännessä pitkäsoitossa. Jos tiivis aikataulu pysyy ennallaan, yhtye uhannee tulevina vuosikymmeninä Kari Peitsamon ja muiden tonneittain studiopölyä hengittäneiden artistien tilastoennätyksiä.

Pohjoistuulen debyyttiä syytettiin kyllästymiseen asti Bodom-apinoinnista, ja kenties osittain sen vuoksi yhtye on jatkuvasti yrittänyt karsia ilmaisustaan ilmeisimpiä yhtäläisyyksiä espoolaisten tuotantoon. Nyt materiaali on aiempaa riffivetoisempaa, vaikka tutut tiluttelut ja terävät leadit iskevät naamalle siellä, missä niitä odottaakin. Koskettimet on jätetty aiempaa pienempään rooliin, mutta lisää sävyjä saadaan kitaristi Kristian Rannan puhtaasta laulusta, jonka hyvä sovitus tekee tunnelmallisesta Omenista levyn onnistuneimman vedon. Mies pääsee ääneen myös usealla levyn loppupään raidalla, mutta ne ovat valitettavasti sävellyksinä huomattavasti tasapaksumpaa tavaraa. Myös Petri Lindroosin kuivakassa rähinässä on aiempaa enemmän vaihtelua, mikä tuo ironisesti mieleen Alexi Laihon äänenkäytön. Levyn alkupään Throwing My Life Away ja Drowning edustavat terävine melodioineen ja temponvaihdoksineen perinteistä Northeria, ja Omnium Gatherumista muistuttava Everything jää hieman keskeneräisen tuntuiseksi teokseksi.

Sanoituksiin on luonnollisesti vaikea hakea aihepiirejä tämäntyyppiselle angstimetallille ominaisen kuolinmessun ulkopuolelta, mutta silti iänikuinen ruikutus alkaa puuduttaa. Hardcorelle kumartavan Fuck You -rallin lapsellinen Fuck you, you’re just a piece of shit ei pelota ketään. Uutta aluevalloitusta yritetään sentään yhtyeen nimikappaleella Norther, jossa listataan Manowarin malliin yhtyeen omia pitkäsoittoja. Ajatus on sinänsä kelvollinen, mutta sen toteuttamisen olisi voinut jättää esimerkiksi kymmenen vuoden päähän, jolloin yhtyeen iäkkäimmät fanit kenties pitävät vanhoja pitkäsoittoja jo legendaarisina.

Northerin asema Suomen metallipiireissä on mielenkiintoinen. Riippumatta siitä, mitä yhtye markkinoille puskee, sen nuorehko fanikunta suuntaa riemusta kiljuen levykauppoihin kilistelemään viikkorahojaan. Toisaalta metallinsa vakavammin kuuntelevat piiskatukat pitävät ikuisesti bändiä epäuskottavuuden symbolina Bodomin ja sen vanhojen Death-lausuntojen vuoksi. Viisikon soittotaitoja on mahdotonta kiistää, mutta tasaisen levykokonaisuuden saavuttaakseen poikien olisi vielä tehtävä töitä. Yhtyeen tyylin kehittyminen on tehnyt ikävästi myös hallaa bändin tuotannolle: musiikin monipuolistaminen on liu’uttanut sen selkeää melodeathprofiilia lähemmäs persoonattomia keskieurooppalaisia kollegoja.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-14
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.