Ryfylke – Morild/Nuema Brister

Harvoin sitä joutuu muutaman kerran arvostelulevyä kuunneltuaan kirjoittamaan yhtyeelle ja kysymään – hieman provosoidenkin – että pidättekö itsekään levyltä kuuluvia ääniä musiikkina. Saatekirjeessä norjalaiskaksikko Ryfylke kartoittaa yhtyeen lähestymistapaa musiikkiin seuraavasti: Toinen puoli duosta kerää ääniä ulkoa analogisista lähteistä, joita sitten muokataan digitaalisesti ”valtamerimäisiksi liikkeiksi, jotka kasvavat sekamelskaksi brutaaleja käänteitä ja kerroksiksi äänimuureja”. Toinen puoli keskittyy digitaalisiin kiertoääniin, datatiedostoihin ja numeerisiin koodeihin, jotka kasataan kerroksiksi virhesignaaleja.

Analogisten äänten rikkomiseen keskittyvä Sven Ove Toft vastasi kysymykseeni pitävänsä yhtyeen ulosantia musiikkina, vaikka ero musiikin ja taiteen välillä onkin hänen mukaansa niin pieni, ettei sillä ole enää väliä. Ryfylken ääniä saa pitää taidemusiikkinoisena, kokeilevana musiikkina tai pelkkinä äänivalleina; hienointa on se, että positiivista palautetta on tullut sekä metallifaneilta että korkeantaiteen ystäviltä, hän kirjoittaa.

Itselleni yhtyeen edustama genre on lähes oudoksuttavan vieras, mutta pitäisin silti kuulemaani musiikkina. Tuntien studioimprovisaatioiden tuloksena syntyneistä kahdesta kappaleesta ei erota instrumentteja, rytmejä saati melodioita, mutta silti se kuulostaa musiikilta. Ryfylken äänissä on vahva lataus tunnelmaa, joka kasvaa vähitellen ja kuvaillun kerroksittain.

Levy koostuu kahdesta 20 minuutin osasta. Ensin kuultava Morild kasvaa rauhallisesti ennen loppuminuuttien ääniaalloilla käytävää kinastelua. Silmät kiinni ja tarkasti kuunnellen Ryfylken luomat mielikuvat vilisevät tuttuja paikkoja: kaupungin kauneutta, katkonaisia muistoja ja mielipiteitä – ja jokaisella kuuntelijalla varmasti omanlaisin tavoin. Nuema Brister on kappaleista tasapaksumpi ja myös häiritsevämpi. Hiljaisella äänentasolla kuunnellessa äänet kasvavat omassa rauhassaan taustalla, mutta voimakkaammalla volyymilla kappaleista voi saada jo hyvin väkivaltaisiakin piirteitä esille.

Minulle Ryfylke on tutustumislevy uuteen tyylilajiin, joten en osaa vertailla sen vahvuuksia tyylilajin aiempiin suorituksiin. Joka tapauksessa, kyseessä on pysäyttävä julkaisu ja loistava vaihtoehto yksinäisiin kuunteluhetkiin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-13
Arvostelija : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.