Black Audio – Iron Rhino

Jo kolmannen albuminsa julkaissut Black Audio on onnistunut tekemään kestävän albumikokonaisuuden. Sarjakuvataiteilijanakin tunnetun Ville Pirisen johtama kvartetti puskee ulos mielenkiintoista elektrobluesia onnistuen välillä kuulostamaan jopa 22-Pistepirkolta. Levyn kappaleissa on laaja skaala. Välillä rytistellään tosi rokisti, mutta taas välillä ollaan jossain pilvilinnojen tuolla puolen. Sama pätee myös käytettyyn instrumenttivalikoimaan. Mukana on niin sähkökitaraa ja syntikoita kuin progetorvia, lap steeliä ja banjoa.

Avausraita Video Store on aika suoraa rokkia vain pienin kosketinmaustein. Kappale kuulostaakin yllättävän paljon Pirisen aiemmalta The Deepspace Sexchangeltä. Every man’s burden kulkeekin sitten rauhallisemmin ja akustisemmin – miltei syvän etelän meiningeissä. Knee deep in love irrotteleekin sitten paljon meluisimmissa merkeissä. Konerumpujen soundi on särjetty yhtä irstaaksi kuin mukana soivan kitaran. Ensimmäisenä mieleen tulee loistava Larry and The Lefthanded Quantum Riderin aikoihin.

New Ghosts eroaa paljon elektronisemman ilmeensä puolesta. Mukavaa vaihtelua tuo myös Janne Laurilan laulusuoritukset. Crossing the plain onkin sitten jo täyttä Pistepirkkoa. Lap steelin ujeltaessa on tällä kertaa Antin vuoro vokalisoida. Hänen lauluäänensä kuulostaa Espeltä, joka oikeasti osaa laulaa. Down home iisistely toimii Villen vokaaleilla hyvin, mutta sitä seuraava Things to do today pistää banjoineen ja wah-wah-kitaroineen rokkia jälleen Lefthandedin tahtiin. Levyn parhautta edustaa kuitenkin Watch my mouth. Rauhallisen kappaleen nyrjähtäneet rytmit ja Hepa Halmeen loistavat torviätäkit tekevät siitä ainakin kertosäkeessä Jimi Tenoria lähentelevän elämyksen.

Trying to make a soundiin on lap steelillä, banjolla ja mandoliinilla luotu kunnon etelän meininki, mutta samalla ollaan lähellä Pistepirkkojen Rally of lovea. Hieman välimallin biisin The Wrong manin jälkeen Dirt pond dive räjäyttää pankin. Elektroninen suoblues ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Levyn päättävä I don’t want to leave on hillitysti elektronisuudella maustettu lap steel –fiilistely, joka jättää levystä mukavan jälkimaun.

Black Audio on löytänyt itsensä. Nämä mustat äänet ovat löytyneet ameriikan syvän etelän soilta tai paremminkin niiden yllä leijuvasta usvasta. Elektronisen musiikin ja bluesin parhaat puolet on onnistuttu naittamaan samaan pakettiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2006-02-24
Arvostelija : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.