Zwan – Mary Star Of The Sea

Billy Corgan on taitava rocksäveltäjä, mutta Midaan kosketusta hänellä ei ole. Smashing Pumpkins tuli tiensä päähän, ja nähtävästi myös miehen angsti ja dekadentti tyylitaju, jotka leimasivat yhtyeen omintakeista alternativerockia. Zwan -nimikkeen alla kulkee nyt tämä uusi Corgan -porukka, jossa soittavat Pumpkins -rumpali Jimmy Chamberlinin lisäksi Matt Sweeney, David Pajo ja A Perfect Circlen ex-basisti, Paz Lenchantin. Miehistövaihdoksien ohella on myös Corganin veitsenterävä sävelkynä vaihtunut popmusiikin väriliitusarjaan. Tämän havaitsee, outoa kyllä, enemmänkin levyn psykedeelisestä kansitaiteesta kuin itse musiikista. Vaikuttaisi siltä kuin tärkeimmät väritykset olisivat jäänet tekemättä.

Mary Star of the Sea on miellyttävä, maltillinen kokoelma lauluja, joissa ei ole kyynisyyden häivääkään, mutta valitettavasti myös musiikin kiinnostavuus jää hienovaraisen häilyväksi. Ensi kuuntelulla levy vaikutti teennäisen puuduttavalta pop-kavalkadilta, josta oli vaikea saada mitään irti. Vain 14-minuuttinen Jesus, I/Mary Star of the Sea tuntui pelastavan armottomalta tylsyydeltä. Toisella kuulemalla sai jonkinlaisen otteen Zwanin ideasta ja kolmannella itse biisit alkoivat hahmottua. Aika epäkiitollinen tuo kuunteluprosessi kylläkin, sillä massasta nousee esiin vain muutama oikeasti hyvä biisi, lopun ollessa tasapainoilua persoonattoman höpöhöpö-popin ja särmikkäämmän alt.rockin välillä.

Parhaimmat esitykset sijoittuvat albumin alkupuolelle: Lyric on hienoa poprockia, ja Settle Down niin ikään. Molemmat mieleenpainuvia, kuuntelukerrasta toiseen kasvavia sävellyksiä. Toisenlaista kehitystä edustaa jonkinmoiseksi hitiksi muodostunut Honestly, joka vilpittömyydestään huolimatta alkaa yhä enemmän ja enemmän ärsyttää. Herkkä avaruusballadi, Heartsong, on paljon antoisampaa kuunneltavaa, jos rakkauslaulua kaipaa.

Zwanin pahin ongelma on musiikillisen ytimen puuttuminen; musiikki saattaisi paikoin olla täysin mitäänsanomatonta kuonaa, jos ei toteutus olisi niin monisäikeistä kuin se on. Kolmella kitaralla ja mitä merkillisimmillä soundeilla onkin saatu aikaan tavallista rikkaampi äänimaailma. Päärooleissa ovat kuitenkin vanhat kurpitsamiehet; Corganin käninä on pehmentynyt, hänen särösoolot toimivat hyvin tässäkin konseptissa ja Chamberlinin hektinen rummutus nostaa monen kappaleen tasapaksuuden poprock-suosta.

Jos tällainen kosmetiikka riittää, hyvä niin, mutta vaativammalle kuulijalle en suosittelisi Mary Star of the Sea:ta. Enkä ymmärrä miksi tätä on englanninkielisessä lehdistössä hehkutettu niin paljon. Levy on ihan hyvä. Ei sen kummempaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-02-18
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.